Blogiarkistot
Alkukesän tulovesimäärä valtavan suuri
Jäälinjärven vesi on nyt hyvin sameaa. Järveen on alkukesän aikana tullut moninkertainen määrä vettä normaaliin verrattuna. Tavallisesti Jäälinjärven vesi on kevättulvan jälkeen melko kirkasta. Kesän mittaan järveen tulee ruskeaa vettä, joka sisältää paljon kiintoainesta. Sitä mukaa kun vesi järvessä vaihtuu, myös järven vesi muuttuu tummemmaksi. Tänä kesänä järven vesi on vaihtunut kesäkuun alusta lähtien jo kahteen kertaan, joten järvi on täynnä heikkolaatuista ojavettä. Osaltaan veden ilmettä heikentävät myös kuusen ruosteen laskeumat. Analyysitulosten mukaan uudet kosteikot näyttäisivät toimivan, mutta tällaisissa olosuhteissa ne eivät alkuunkaan riitä tulevien vesien puhdistamiseen. Tulovesimäärän kertymät viime vuosilta näet täältä Tulovesimäärä Jäälinjärveen
Kalamäki vähensi kiintoainetta, Korteoja ravinteita
Suuret virtaamat vaikeuttavat kosteikkojen vaikuttavuuden selvittämistä, kun koko kesänä ei ole päästy hankkeiden mitoitusolosuhteisiin. Heinäkuun lopulla otetuissa näytteissä Kalamäen ja Korteojan kosteikoiden myönteinen vaikutus näytti kuitenkin selvältä. Kalamäen kosteikolla kiintoainepoitoisuus pieneni neljäsosalla. Kokonaistyppipitoisuus pieneni hiukan mutta liukoinen ammoniumtyppi peräti 70 prosenttia. Fosforipitoisuudet eivät muuttuneet.
Korteojan ravinnepitoisuudet ovat edelleen erittäin korkeat. Liukoisen typen muodot vähenivät kuitenkin kosteikon ansiosta 75 – 90 prosentilla. Myös liukoinen fosfori väheni 25 prosenttia ja kokonaisfosfori 16 prosenttia. Kiintoainetta Korteojan kosteikko ei poistanut.
Jäälinjärveen tulee paljon melko hyvää vettä
Kesän ensimmäiset vesinäytteet otettiin 22. kesäkuuta Saarisenojasta, Korteojasta ja Jäälinjärven luusuasta. Kosteikoiden vaikutuksista analyysit eivät kerro mitään, sillä ojissa vallitsee edelleen tulva. Esim. Kalamäen tulvapato on ollut pakko pitää auki lähes jatkuvasti. Kosteikoilla ei siis ole näissä olosuhteissa edellytyksiä toimia.
Tulevan veden kiintoainepitoisuudet ovat pienet verrattuna normaaliin kesätilanteeseen. Saarisenojassa pitoisuus oli 8,5 mg/l, kun normaalisti lukemat kesällä liikkuvat 30 – 50 suuruusluokassa. Korteojan pitoisuus oli 4,1 ja Jäälinjärven luusuassa 3,2 mg/l. Järveen ei siis jää paljon kiintoainetta. Ravinteiden pitoisuudet ovat kohtalaisen alhaiset. Väriltään Korteojan vesi on tumminta, väriluku 330. Saariseojan luku on 260 ja Jäälinjärven luusuan luku 160. Järvestä lähteväkin vesi on siis aika tummaa. Vedet ovat hieman happamia pH:n vaihdellessa välillä 5,6 … 6,1.
Vesivolyymit ovat hurjan suuret. Huhtikuun puolivälistä lukien Jäälinjärveen on tähän mennessä tullut vettä noin 10 miljoonaa kuutiota. Kun järven tilavuus on 2,5 milj. kuutiota, vesi on vaihtunut jo neljään kertaan. Kun tulva aikanaan loppuu, järveen jää sitä vettä mitä valuma-alueelta on viimeksi tullut. Normaaleilla kesävirtaamilla viipymä on sadan vuorokauden luokkaa.
Hallituksen kokous 5/2015
Yhdistyksen hallituksen viides kokous pidettiin 25. toukokuuta. Kokouksen pääteemat olivat viestintä sekä kesän vesistötarkkailuohjelma. Kokouksen pöytäkirjan löydät tääältä Hallituksen kokous 5/2015.
Uusi vesireitti auki Kalamäessä
Osa Saarisenojan virtauksesta käännettiin uudelle rakennetulle reitille perjantaiaamuna. Osa vedestä virtaa edelleen vanhaa uomaa pitkin. Vanha uoma sulkeutuu kokonaan ensi viikon loppupuolella lukuun ottamatta tulvavesiä, jotka edelleen pääsevät vanhalle reitille.
Välittömästi uuden reitin avauduttua Saarienojan vedessä näkyi samentumaa. Sillan kohdalla, jossa siis on sekoittuneena vanhan ja uuden uoman vesi, samentuma ei ollut dramaattista. Uusi uoma on mitoitukseltaan väljä ja virtausnopeus pieni. Tämä hillitsee irtonaisten partikkeleiden sekoittumista veteen. Työn aikana vesinäytteitä otetaan kaksi kertaa viikossa. Seuraaava näyte otetaan maanantaina. Viikonlopun aikana näytteitä ei voi ottaa, koska laboratorio ei niitä tutki.
Kaivun jälkeen uuden uoman pinnalla kellui runsaasti jääpaloja, joihin oli jäätynyt turvetta. Jotta nämä eivät kulkeutuisi Jäälinjärveen, uuteen alakanavaan asennettiin kelluva puomi (tukki), joka pidättä pintaroskan.
Työ jatkuu pohjoispuolen kaivuilla, mihin syntyy eri syvyisiä vesialueita. Virtaus oli tarpeen kääntää uudelle reitille ennen näitä kaivuja, jotta merkittäviä haitallisia vaikutuksia vesistöön ei syntyisi.
Lieteallas valmiina käyttöön
Kelluva puomi pysäyttää pintaroskan
Yläkanava valmiina
Rautasaostuma pysähtyy patoihin – eristäminen vaatii lisätoimia
Viime kesän analyysitulosten mukaan näytti siltä, että kiintoaineen pidättyminen Kokko-ojan haaran pintavalutusalueilla jäi aika vähäiseksi. Kun vettä laskettiin padoilla hieman alemmaksi, kävi ilmi, että kiintoainetta oli sedimentoitunut voimakkaasti padottuihin uoman osiin. Uomien puhdistamiseksi lietettä pumpattiin pois kahtena päivänä. Kiintoainekertymä on vedessä hyvin herkkäliikkeistä, ja sen poistaminen väljästä tai virtaavasta vedestä on hankalaa.
Positiivista asiassa on, että liete saadaan pysähtymään. Kun tähän asti on ajateltu, että lietettä kertyy hiljalleen pintavalutusalueille, nyt on selvää, että lietteen erottamista varten tarvitaan kunnolliset laskeutusaltaat, jotka voidaan tyhjentää pumppaamalla. Saatu kokemus on hyödynnettävä myös ensi vuonna rakennettav
an Kalamäen kosteikon lietteen poistossa. 
Vesienhoitorakenteet vähensivät ravinteita
Korteojan kosteikko ja Kokko-ojan haaran pintavalutus olivat viime kesän erityistarkkailussa. Tarkoitus oli selvittää, toimivatko rakenteet toivotulla tavalla. Näytteitä otettiin rakenteiden ylä- ja alapuolelta viisi kertaa. Kiintoaine analysoitiin kaikista näytteistä ja ravinteet kolme kertaa.
Molemmat kohteet poistivat vedestä ammoniumtypen kokonaan. Korteojan kosteikko vähensi lisäksi fosfaattifosforia kahdella näytteenottokerralla 25 – 40 prosenttia. Korteojan analyyseja sekoittivat jätevesipulssit, joista ainakin yksi osui mitä ilmeisimmin suoraan näytteeseen.
Järven kiusallisimpia haittatekijöitä on tuloveden mukana kulkeutuva kiintoaine, joka on pääasiassa rautasaostumaa. Kiintoaineen pidättymisessä ei saavutettu toivottuja tuloksia. Kokko-ojan haaran pintavalutuksessa kiintoaine väheni alkukesästä. Myöhemmin toimintaa haittasi turpeen nouseminen kellumaan, mikä muutti virtauksia niin, että suuri osa vedestä palaa takaisin uomaan pian padon jälkeen. Silmämääräisesti rautasaostumaa on kuitenkin laskeutunut pintavalutusalueelle huomattavasti. Rakenteen toimintaa on vielä parannettava prosessin tehostamiseksi.
Korteojan kiintoainespitoisuudet hieman kasvoivat pintavalutuksessa. Silmämääräisesti pintavalutuksen alapuolinen vesi näyttää selvästi puhtaammalta kuin yläpuolinen vesi. Suolla näkyy ruskeaa laskeumaa. Tämä viittaa siihen, että rautasaostumaa pidättyy pintavalutusalueelle. On mahdollista, jopa todennäköistä, että pintavalutuksen alapuolella oleva kiintoaine koostuu suolta huuhtoutuneista kasvinosista ym. orgaanisesta aineksesta, joka ei ole niin haitallista kuin rautasaostuma. Tätä ei ole varmistettu tutkimuksin.
Asiantuntijoiden mukaan kosteikoiden ja pintavalutusalueiden kehittyminen toimiviksi saattaa vaatia useita vuosia, sillä kasvillisuuden mukautuminen uusiin oloihin ottaa aikansa. Tarkkailua on siis jatkettava. Ensi vuonna rakennettavalta Kalamäen kosteikolta odotetaan paljon.
Vesienhoitotoimikunta kokoontui
Kiimingin – Jäälin vesienhoitotoimikunta piti yhteiskokouksen EAKR-hankkeen ohjausryhmän kanssa. Toimikunta sai katsauksen noin vuoden mittaiselta tapahtumajaksolta. Toimikunta halusi edelleen jatkaa kokoontumistaan samalla rytmillä ja katsoi, että toiminta tuottaa lisäarvoa useille tahoille. Toimikuntaan kuuluu asiantuntijoita mm. eri viranomaisista, tutkimuslaitoksista ja monista sidosryhmistä. Kokousmuistion löydät täältä: Vesienhoitotoimikunta 240914
Kesän 2013 vesitutkimuksista raportti
Kari Kainua, jolla on laaja ja monipuolinen vesiosaaminen, on laatinut yhteenvetoraportin kuluneen kesän vesitutkimuksista. Aikaisempien kesien tapaan Jäälinjärveen tulevien vesien näytteitä otettiin Saarisenojasta ja Korteojasta. Lähtevän veden näytteet otettiin Jäälinojasta. Paavo Vehkomäki huolehti näytteenotosta ja tutki itse myös pääosan kiintoaineista. Muut näytteet tutkittiin Nablabs Oy:n laboratoriossa.
Kiintoainetilanne oli edellisten kesien kaltainen. Jäälinjärveen laskeutui noin 60 prosenttia järveen tulevasta kiintoaineesta. Karkean taselaskennan mukaan kiintoainetta kertyi järveen n. 18 tonnia kuiva-aineena mitattuna. Veteen laimenneena lietteen tilavuus on hyvin paljon suurempi. On huomattava, että tarkkailujakso kesti vain noin 5 kuukautta, joten koko vuoden kertymä on suurempi. Valtaosa kiintoaineesta tuli Saarisenojasta. Tulevan veden kiintoainepitoisuudet ovat korkeimmillaan keskikesällä pienten virtaamien aikaan, mikä johtuu pohjaveteen liuenneen raudan saostumisesta metsäojaverkostossa.
Vedenlaatuparametrien (ravinteeet ja leväbiomassa) mukaan Jäälinjärvi on rehevä. Korkeimmat ravinnepitoisuudet olivat Korteojan vedessä. Siellä fosforin kokonaismäärästä 60 prosenttia oli liukoisessa muodossa. Saarisenojassa liukoinen osuus oli puolet. Jäälinojassa taas liukoisen fosforin määrä oli pieni, joten fosfori kuluu järvessä ja aiheuttaa siellä rehevyyttä. Myös klorofyllimittaukset vahvistavat tätä kuvaa.
Kari on myös vertaillut Jäälinjärveä Kiiminkijokeen ja Pyykösjärveen. Jäälinjärven vesi on sameinta ja siinä on eniten kiintoaineita. Myös väriarvot ovat korkeimmat, mikä johtuu suuresta rautapitoisuudesta. Pyykösjärven vedessä on enemmän ravinteita. Pyykösjärven (ja Kuivasjärven) vedenlaatua parannetaan johtamalla sinne Oulujoen vettä.
Pitkän aikavälin tarkastelussa Jäälinjärven vedenlaadussa ei ole havaittavissa trendinomaisia muutoksia. Myöskään viimeaikaiset vesienhoitotoimet eivät vielä näy vesianalyyseissä. Kari toteaakin, että järven kuntoutuminen on hidas prosessi, ja vuosien välinen normaali vaihtelu vaikeuttaa tulostentulkintaa lyhyellä aikavälillä.
Tutustu Karin raporttiin. Se on selkeä, ymmärrettävä ja hyvin kirjoitettu. Löydät sen täältä: Vesitutkimukset 2013
Limalevää sadasosa aikaisemmasta
Syyskuun alussa otetussa näytteessä Jäälinjärven vedessä oli limalevää 16 mikrogrammaa litrassa eli noin sadasosa kahden vuoden takaiseen, samaan vuoden aikaan otettuun näytteeseen verrattuna. Uimarien havainnot kertovat, että limalevää on koko kesän ollut huomattavasti aikaisempaa vähemmän. Kunnon selitystä ilmiölle ei ole. Kuten jo aikaisemmin pohdiskeltiin, särkien vähentäminen olisi saattanut lisätä suurikokoisia vesikirppuja, jotka puolestaan syövät limalevää. Toisaalta limalevän mystistä vähenemistä on ilmennyt myös joissakin muissa järvissä. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan seuraavia uintikesiä, jolloin toivottavasti käytössä on sekä viemäröinti että nykyistä enemmän vesienhoitorakenteita.
