Category Archives: Vesitutkimukset

Jäälinjärven kalojen elohopeapitoisuuksia analysoitu — ei aihetta huoleen

 

Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistys ry teetti pistokokeena analyysin muutamien Jäälinjärven haukien ja ahventen elohopeapitoisuuksista. Kalat olivat ruokakalakokoisia.  Sekä hauilla että ahvenilla pitoisuudet olivat tasolla 0,2 – 0,3 milligrammaa (mg) elohopeaa kilossa (milligramma on gramman tuhannesosa ja 1 mg/kilo vastaa kilon miljoonasosaa). Pitoisuudet alittivat selvästi Suomessa ja EU:ssa käytössä olevat elintarvikekalan raja-arvot, jotka ovat hauelle 1,0 mg ja ahvenelle 0,5 mg elohopeaa kilossa.

Tämän pistokokeen perusteella Jäälinjärven kalojen elohopeapitoisuudet ovat tavanomaista tasoa ja kaloja voi hyvin käyttää ravinnoksi. Hyvin suurissa hauissa pitoisuudet ovat korkeampia. Siksi ne voisi vapauttaa takaisin veteen, mikä olisi myös kalastonhoidollisesti järkevää. 

Tehdyillä vesienhoidon toimenpiteillä on parannettu merkittävästi Jäälinjärven veden laatua sekä kalaston rakennetta. Se, että kalojen elohopeapitoisuudet asettuivat hyväksyttävälle tasolle, on myönteinen lisä järven kalastusarvolle. Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistys aikoo seurata myöhemminkin kalojen elohopeapitoisuutta yhdessä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kanssa.         

Jäälinjärven vesi kelvollista vaikka kesä oli kaksijakoinen

Jäälinjärven taannoiset perusongelmat – sinilevä ja limalevä – pysyivät poissa myös kuluneen kesän. Sinilevähaittaa on ollut viimeksi vuonna 2015. Alkukesällä järven vesi oli hämmästyttävän kirkas ja väriarvot mittaushistorian pienimmät. Heinäkuussa satoi normaaliin verrattuna kaksi ja puolikertaisen määrän. Sateiden tummentama tulovesi tummensi myös järviveden. Veden väriarvot voit katsoa täältä: Veden väri per 070920. Muuten veden laatu pysyi hyvänä. Oulun uimavesien vertailussa Jäälinmajan uimarannan vesi oli parhaimmistoa.

Järven veden tummuus johtuu tuloveden korkeasta rautapitoisuudesta. Raudan kulkeutuminen on massiivista. Vieläkään ei ole saatu aikaan kunnollista tieteellistä tutkimusta raudan käyttäytymisestä vesistössä. Tutkijat ovat kuitenkin tiedostaneet ongelman ja sen ratkaisemisen tarpeesta aletaan olla yhtä mieltä.

Jäälinjärven uimavesi Oulun parhaimmistoa

Uimavesien laatu määritetään pääasiassa Escherichia colibakteerien ja suolistoperäisten enterokokkien pitoisuuksien perusteella. Oulun kaupunki määrittää nämä kaikilta 26 viralliselta uimarannalta. Viimeisin näyte on otettu 20.7.2020. Kun mittaustuloksista muodostetaan epävirallinen indeksi niin, että tulokset suhteutetaan sallittuihin pitoisuuksiin ja lasketaan yhteen, Jäälijärven vesi sijoittuu Oulun uimarantojen kärkikastiin. Katso Oulun uimarantojen keskinäinen sijoittuminen täältä: Oulun uimavedet 200720

Sateet tummensivat Jäälinjärven veden

Heinäkuun sateet lisäsivät paljon tuloveden määrää Jäälinjärveen. Kaksi kolmasosaa järven vedestä on vaihtunut heinäkuun aikana. Kun tulovesi on hyvin tummaa, myös järven vesi tummuu. Väriarvojen kehityksen voit katsoa täältä: Jäälinjärven veden väri.  Tummasta vedestä huolimatta järven veden laatu on hyvä.

Ensimmäistä kesää käytössä oleva Järviallas Jäälinjärven kaakkoispäässä näyttää vaikuttavan positiivisesti. Tuloveden väri- ja sameusarvot pienenevät altaassa ennenkuin vesi purkautuu järveen. Vesiprosesseja ei täysin tunneta ja analyysituloksissa on paljon satunnaisvaihtelua. Siksi ei vielä voida tehdä pitkälle meneviä päätelmiä.

Jäälinjärvessä hyvää vettä

Kesän ensimmäiset vesianalyysit osoittavat, että Jäälinjärven vesi on hyvää. Veden väriarvo on paras yhdistyksen mittaushistoriassa (ks. graafi täältä: Jäälinjärven veden väri ). Erityinen kiinostuksen kohde on uusi Järviallas, siis Jäälinjärven yläpäästä erotettu laskeutusallas, jonka kautta virtaa kolme neljäsosaa Jäälinjärveen tulevasta vedestä. Veden väri  altaasta lähtevässä vedessä (350 mg Pt/l) oli merkittävästi parempi kuin Saarisenojassa Kalamäen sillan kohdalla (440 mg Pt/l). Kiintoaineen laskeutumista analyyseistä ei pysty määrittämään, koska erityisesti raudan olomuoto muuttuu liuenneesta kiinteäksi, kun lämpötila altaassa nousee. Toisalalta tämä olomuodon muuttuminen mahdollistaa aineen laskeutumisen alytaaseen, mikä muuten tapahtuisi muualle Jäälinjärveen.

Leppisuonojaan tutkimuspato

Yhdistys pyrkii selvittämään, väheneekö raudan kulkeutuminen maaperästä vesistöön, jos syvää kuivatusojaa padotetaan. Tutkimusta varten on tehty pato Laivakankaan länsilaidalla sijaitsevaan ”Leppisuonojaan”. Ojaan purkautuu runsaasti rautapitoista pohjavettä. Veden laatua on seurattu analyyseillä kahden kesän aikana. Padolla nostetaan vettä ojan alapäässä noin puoli metriä. Näytteenottoa jatketaan vähintään kaksi vuotta, jotta nähdään, vaikuttaako padotus veden laatuun. Pohjaveden pinnan korkeutta seurataan ojan lähialueelle sijoitetuilla pohjavesiputkilla.

Leppisuonoja on kaivettu alunperin läheisen asuinalueen kuivatusvesien johtamista varten. Padotus ei vaikuta kuivatuksen toimintaan.

MetsäSanomat julkaisi kaksi rauta-aiheista artikkelia

MetsäSanomat julkaisi koko sivun jutun Jäälinjärven rautaongelmista. Juttu sisältää myös ilmiötä todentavia kuvia lietealtaan pumppauksesta. Jutun voit lukea täältä: MetsäSanomat Rautavirtaa Jäälissä BYS 140520

Lisäksi lehti julkaisi artikkelin Suosimulaattori-työkalusta, jolla mallinetaan Jäälinjärven valuma-alueella tarvittavaa kuivatussyvyyttä. Koko valuma-alueen kattava mallinnus on ensimmäinen Suomessa. Työn rahoittavat Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistys, MTK ry, Suomen Metsäsäätiö sekä Pohjois-Suomen metsänhoitoyhdistykset ry. Mallinnustyön tekee Itä-Suomen yliopisto. Artikkelin voit lukea täältä: MetsäSanomat Suosimulaattori 140520 .

MetsäSanomat on Iin, Kiimingin, Oulunseudun ja Yli-Iin metsänhoitoyhdistysten jäsenlehti.

Täydentävää tietoa yliopiston KaliVesi-raporttiin

Rantapohja julkaisi yhdistyksen asiantuntijakirjoituksen, jossa avataan Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistyksen toimia rautailmiön hillitsemiseksi. Oulun yliopisto nosti rautailmiön näkyvästi esille Kalimenjokea koskevassa KaliVesi-raportissa. Vaikka Kalimenjoen valuma-alue on jaettu osavaluma-alueisiin, raportti ei mainitse Jäälinjärven yläpuolisilla valuma-alueilla tehtyjä toimenpiteitä. Rautailmiön massiivisuus tuli esillä Jäälissä käynnitettyjen kunnostustoimien yhteydessä vuonna 2014. Yhdistys on siitä lähtien panostanut paljon rautailmiön hallintaan. Rantapohjan julkaiseman kirjoituksen voit lukea täältä: Rantapohja BYS 160420

KaliVesi-tutkimus nostaa rautaongelman näkyville

Oulun yliopiston Kalimenjokea koskeva tutkimus nostaa ensimmäisen kerran raudan koko vesistöä koskevaksi perusongelmaksi. Ks. https://www.proagriaoulu.fi/files/verkostoilla-tehoa-vesien/kalivesi_hanke_loppuraportti_final.pdf . Raudan kulkeutumisen peruslähtökohta on valuma-alueen voimakkaat kuivatustoimenpiteet maa- ja metsätalouden, maa-aineisten oton ja rakennetun ympäristön tarpeisiin. Pohjaveden korkeuden muutokset muuttava maaperän hapellisia ja hapettomia  olosuhteita, minkä seurauksena  rautakulkeutuma vesistöön voimistuu.

Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistys havahtui jo vuonna 2014 massiiviseen rautailmiöön. Asiaa on pidetty koko ajan esillä tutkijoiden kanssa keskusteltaessa. Tässä tutkimuksessa yhdistys on tehnyt paljon yhteistyötä yliopiston kanssa. Rauta-humuskiintoaineen vähentämiseksi yhdistys on rakentanut kosteikoita, lietteenpoistojärjestelmiä, pintavalutusaluita ja viimeksi suuren laskeutusaltaan Jäälinjärven kaakkoispäähän.  Näistä mainitaan raportissa ja todetaan, että työtä tulee jatkaa. Muualla Kalimenjoen valuma-alueella ei ole tehty merkittäviä kunnostustoimia. Rantapohjan jutun voit lukea täältä: Rantapohja KaliVesi 070420 .

Rantapohja kertoi uuden mallinnustyökalun testauksesta Jäälissä

Rantapohja julkaisi uutisen, jossa avataan pohjavedenpinnan muutosten vaikutuksia rautan kulkeutumiseen ja kertoi mallinnustyökalusta, jolla metsän riittävää kuivatussyvyyttä voidaan tutkia metsäkuvoioittain. Rantapohjan jutun voit lukea täältä: Suosimulaattori Rantapohja 070420

%d bloggaajaa tykkää tästä: