Category Archives: Vesitutkimukset

Puuniput ”pyynnissä”

Puunippututkimusalue on laitettu loppukuntoon kesän tutkimusta varten. Useissa tutkimuksissa veteen lisätyn puuaineksen on todettu lisäävän vesistön monimuotoisuutta ja sen myötä parantavan veden laatua. Saarisenojaan Kalamäen alueelle tuotiin kevättalvella havupuuta ja niistä koottiin kaksitoista nippua 45 metrin matkalle. Alueen mitalle rakennettiin nyt kulkusilta näytteenottoa ja tutkimusta varten. Koe on osa Oulun yliopiston yhdistyksen kanssa tekemää rautailmiötutkimusta. Jäälissä raudan kulkeutuminen on massiivista. MIelenkiintoista on, toimiiko puu Jäälin olosuhteissa samalla tavalla kuin yleensä.

Leppisuonojan tutkimuspatoa korjattiin

Yhdistys on vuonna 2018 käynnistänyt Laivakankaan harjun eteläpuolella sijaitsevassa, ”Leppisuonojaksi” nimetyssä ojassa tutkimuksen, jonka tavoitteena on selvittää, väheneekö raudan kulkeutuminen maaperästä, kun ojaa padotetaan. Kevytrakenteisellä padolla oli ilmeinen vaurioriski, kun ojan reunat olivat sulamisen jälkeen vettyneessä tilassa ja patolevyn tuki oli siksi heikko. Sen vuoksi vettä alennettiin lyhytaikaisesti, ja patolevy tuettiin paikalta saaduilla kivillä.

Tutkimus jatkuu vielä ainakin ensi vuoteen. Tulokset raportoidaan yliopiston Rautavirta-tutkimuksen yhteydessaä. Patoa ei liene tarpeeen purkaa tutkimuksen päätyttyä, sillä korkeampi vedenpinta ojassa on joka tapauksessa ympäristön kannalta eduksi. Ojaan johdetaan asuinalueen kuivatusvesiä, mutta pääosa vedestä suotautuu Laivakankaan harjusta. Kalankulkua ojassa ei ole eikä siihen tarvitse varautua.

Suosimulaattoria esitellään maanomistajille – Rantapohja antoi asialle paljon palstatilaa

Jäälinjärven valmuma-alueen maanomistajille järjestetään suosimulaattorin esittelytilaisuus Huttukylän nuorisoseuran talolla torstaina 2.6.2022 klo 18. Suosimulaattori on mallinnustyökalu, jolla voidaan tarkastella metsäkuvioittain, onko kunnostusojitus tarpeellinen ja taloudellisesti kannattava. Uusien tutkimustulosten mukaan puuston kasvuun riittää kohtuullisen pieni kuivavara, eikä ylisyvistä ojista ole hyötyä, pikemminkin päinvastoin. Ojitussyvyydellä on suuri merkitys Jäälinjärven valuma-alueella siksi, että siellä esiintyvä mustaliuskeaines aiheuttaa raudan vapautumista maaperästä silloin, kun pohjaveden pinta alenee ojituksen seurauksena.

Esittelytilaisuuden järjestävät MTK, paikallinen metsänhoitoyhdistys, Luonnonvarakeskus, Oulun yliopisto ja Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistys. Rantapohjan jutun voit lukea täältä:

ProAgria julkaisi kirjoituksen Jäälin rautaongelmasta

ProAgria pitää yllä VYYHTI-verkoston vesiaiheista blogia. Tällä kertaa blogissa julkaistiin Birger Ylisaukko-oja kirjoitus ”Kun ratkaisuja ei ole tarjolla, ne on etsittävä”. Voit lukea kirjoituksen täältä: https://www.proagriaoulu.fi/fi/kun-ratkaisuja-ei-ole-tarjolla-ne-on-etsittava?utm_source=emaileri&utm_medium=email&utm_campaign=Ajankohtaista%20vesienhoidosta%20-%20tule%20mukaan%20kevaan%20ja%2

Puuta veteen

Oulun yliopiston kanssa tehtävän rautatutkimuksen osana testataan vedessä olevan puuaineksen vaikutuksia vesistön ekosysteemiin. Suomen ympäristökeskus on saanut tästä menetelmästä mielenkiintoisia tuloksia viime vuosina. Puu toimii tartunta-alustana monille eliölajeille, ja sen seurauksena vesistön monimuotoisuuden on havaittu huomattavasti lisääntyvän. Tämä puolestaan edistää vesiprosesseja, joiden arvioidaan vaikuttavan myönteisesti veden laatuun. Jäälin tutkimuksessa puunippuja on sijoitettu Saarisenojaan välittömästi Kalamäen kosteikon yläpuolelle sekä ylemmäksi Kokkohaaraan. Kalamäen niput ovat havupuuta ja Kokkohaaran puut koivua. Niput on kiinnitettu rantaan, jotta ne pysyvät paikallaan.

Kalamäen alueelle puuniput on sijoitetu sik-sak-mutoon 45 metrin matkalle. Kuvassa näkyviä lankkuja on käytetty nippujen asennukseen. Lankuista tehdään lopuksi pitkos koealueen päälle, jotta vesi- ja eliönäytteiden ottaminen tulee mahdolliseksi koko rakennelman matkalta (ylempi kuva)

Kokkohaaran koivuista on koottu yhtenäinen 20 metrin pituinen nippu, joka on sijoitettu virran suuntaisesti (alempi kuva).

Hallitus suunnitteli tulevaa ja päätti järjestää vuosikokouksen 24.2.2022 Jäälinmajalla

Yhdistyksen hallitus totesi päättyneen vuoden toteutuneen melko hyvin suunnitelmien mukaisesti. Myös rauta-/humus -kiintoaineen pidättyminen Järvialtaaseen toteutui edellisvuotta selvästi paremmin. Hallitus päätti parin seuraavan vuoden peruskorjaustarpeista, hyväksyi Jäälin luontorakenteiden hoidosta pidetyn kokouksen esityksen ja jatkaa yhteistyötä paikallisten viranomaisten kanssa. Päättyneen vesivisiokauden jatkeeksi hallitus päätti laatia uuden vesivision, joka ulottuu vuoteen 2030. Vuosikokousasiakirjat hyväksyttin esitettäväksi toiminnantarkastajalle ja vuosikokoukselle. Kokouksen pöytäkirjan voit lukea täältä:

Rantapohja kertoi Jäälinjärven kalastustutkimuksesta

Rantapohja uutisoi näyttävästi, että Jäälinjärven kalasto on erinomaisessa tilassa. Lehti muistuttaa myös, että yhdistys on selvittänyt Jäälinjärven kalojen elohopeapitoisuuden. Tutkimuksissa on todettu, ettei ole estettä kalojen käyttämiseen ravintona. Rantapohjan jutun voit lukea täältä:

Jäälinjärven kalakanta erinomaisessa tilassa

Vesipuitedirektiivin mukaisen ekologisen luokittelun mukaan Jäälinjärven kalasto on erinomaisessa ekologisessa tilassa sekä lajisuhteiden että painojakauman osalta. Tulokset ovat Oulun kalatalouskeskuksen tuoreesta tutkimusraportista, jossa on kerrottu viime kesänä tehdyn koekalastuksen tulokset. Vuoteen 2011 verrattuna ahvenen saalismassa on lisääntynyt ja oli nyt 60 prosenttia kokonaissaaliista. Ahventen keskikoko on kasvanut ja petoahventen (yli 15 cm) määrä ja osuus on lisääntynyt. Myös ahventen yksilömäärä kasvanut neljäsosalla. Huolta raportissa aiheuttaa pienten särkien lisääntynyt määrä. Toisaalta isot särjet puuttuvat lähes kokonaan. Tutkijoiden mukaan kalastuksella tulisi huolehtia siitä, että petokaloja on tarpeeksi särkikannan pitämiseksi kurissa. Isojen ahventen pyytämistä pitäsi hillitä ja toisaalta isoja haukia pitäisi pyytää paljon.

Raportissa on julkaistu tuloksia myös vuosilta 2014 ja 2016. Vuoden 2016 painomääräistä tulosta hämmentää yksi hauki, jonka tarttuminen koeverkkoihin on lähinnä sattumaa. Kun vuoden 2016 tuloksista poistetaan hauki, havaitaan, että särjen ja lahnan (molemmat särkikaloja) yhteenlaskettu saalisosuus on pienentynyt noin 10 prosentilla ja ahvenen vastaavasti kasvanut. Yksilösuhteissa ei ole nähtävissä merkittäviä muutoksia vuoteen 2016 verrattuna. Tästä voisi päätellä, että Jäälinjärven kalakanta on ollut jokseenkin tasapainossa viimeiset viisi vuotta.

Tutkimusraportin voit lukea täältä: https://1drv.ms/b/s!AnEbyXyVQYoVgdBpBP3ZL95togIv3Q?e=rWohb9 .

Yhdistys on harjoittanut särkiakalojen tehokasta kalastusta kymmenen vuotta. Järven särkikanta on muodostunut pääasiassa merestä kudulle nousevista emokaloista. Ne on poistettu kutunousun aikana.

Biopolymeeriä testataan raudan vähentämiseen

Oulun yliopisto on yhdessä Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistyksen ja BioSO4 -nimisen yrityksen kanssa käynnistänyt kokeen, jonka tavoitteena on löytää menetelmä raudan laskeutumisen tehostamiseen. Jäälinjärven tuloveteen sekoitetaan pieni määrä biopolymeeria. Hypoteesi on, että polymeeri muodostaa tiivistymisytimiä, joihin rauta-humushiukkaset kerääntyvät suuremmiksi partikkeleiksi. Yhdistys on aiemmin todennut, että suurimmat partikkelit laskeutuvat lietteenpoistojärjestelmiin, mutta jopa 80 prosenttia raudasta liikkuu sellaisessa muodossa, joka laskeutuu erittäin huonosti. Vaikuttavuutta tutkitaan vesianalyyseillä.

Biopolymeeri on luonnomukainen aine. Se on pääasiassa kitosaania, jota saadaan katkaravun kuorista. Annostelu on noin 10 grammaa vesikuutiota kohti.

Biopolymeeri on 1000 litran IBC-kontissa, mistä se valutetaan Kalamäen tulvapadon yläpuolelle. Sekoittuminen tulvapadolla on tehokasta.

Biopolymeeria tiputetaan tai lirutetaan veteen virtaamatilanteesta riippuen.

Suomen vesistöpaneeli: sinilevää on alkanut esiintyä myös karuilla selkävesillä

Sinileviä on totuttu näkemään Itämerellä ja rehevillä järvillä. Nyt sinilevä on noussut huolenaiheeksi myös karuilla selkävesillä. Vesistöpaneelin puheenjohtaja Timo Huttula toteaa, että ”sinilevät ovat tärkeä osa luontoa ja sinileviä tavataan kaikissa järvissämme. Sen sijaan sinilevien massaesiintymien lisääntyminen on usein seurausta ihmisen toiminnasta, kun järven tila on häiriintynyt liiallisesta ravinnekuormituksista”. Asiantuntijat arvioivat uuden ilmiön syyksi ilmastonmuutoksen välittömiä ja välillisiä vaikutuksia.

Jäälinjärvessä sinilevähaittaa ei ole ollut vuoden 2015 jälkeen. Sitä ennen haitallisia esiintymiä oli lähes joka vuosi.

%d bloggaajaa tykkää tästä: