Category Archives: Vesitutkimukset

Rautailmiö kasvoi isoksi tutkimusteemaksi

Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistyksen esille nostama massiivinen rautailmiö on kasvanut isoksi tutkimusteemaksi. Asiasta on laadittu tutkimussuunnitelma, jolla haetaan 1,85 milj. euron rahoitusta EU:n Interreg Nord -ohjelmasta. ProFe -hankkeen toteuttajia ovat SYKE (päähakija), Oulun yliopisto, Luulajan yliopisto,  Lapin yliopisto  ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Vesienhoitoyhdistys on antanut tukikirjeen hankkeelle. Siinä yhdistys lupaa hankkeen käyttöön kaiken hallussaan olevan tiedon ja kokemuksen ja sitoutuu etsimään alueeltaan sopivaa kohdetta kenttätutkimuksia varten.

Hankekuvauksen mukaan päähuomio kiinnitetään raudan lisääntyneestä huuhtoutumisesta aiheutuvien vesistöhaittojen torjuntaan valuma-alueella. Hankkeessa keskeisessä asemassa on lisätä valuma-alueilla jo käytössä olevien vesiensuojelutoimenpiteiden puhdistustehokkuutta. Myös uusia menetelmiä ja menettelytapoja maaperästä vesistöihin kohdistuvan rautakuormituksen vähentämiseksi kehitetään. Perustaa tälle työlle luodaan selvittämällä syyt raudan lisääntyneelle huuhtoutumiselle alueen vesistöjen vedenlaadun pitkäaikaisseurantojen tuloksia Suomessa ja Ruotsissa tarkastelemalla sekä hankkimalla uutta biogeokemiallista tietoa valuma-alueelle perustettavilta pilottialueilta. Myös kunnostusmenetelmiä rautakuormituksen jo pilaamille vesistönosille kehitetään.  ProFe hanke tuottaa uusia ratkaisuja loppukäyttäjien ongelmien ratkaisuun. Heidät pyritäänkin vahvasti osallistamaan mukaan hankkeeseen tehokkaan tiedon välittämisen ja yhteisten palaverien avulla. Lisäksi hankkeen työssä on tarkoitus hyödyntää alueella Suomessa ja Ruotsissa jo olevaa paikallista vesienhoidon osaamista mahdollisimman tehokkaasti.  Näin alueella jo olemassa oleva osaaminen saa ansaitsemansa tunnustuksen ja rajan ylittävää vesienhoidollista yhteistyötä tehdään myös tulevaisuudessa.

Sateet nostivat pienen tulvan

Jäälissä satoi neljän vuorokauden aikana 30.8. – 2.9.  noin 70 millimetriä. Kun valuma-alue on tehokkaasti ojitettu, tulovirtaama Jäälinjärveen nousi noin vuorokauden viiveellä kahdeksankertaiseksi sateita edeltävään tasoon verrattuna. Järven pinta on noussut sateiden alusta 25 sentillä ja nousee yhä, joskin nousu on jo hidasta ja päättyy pian. Tulovirtaaman huippu, noin 0,9 kuutiometriä sekunnissa,  esiintyi 3. syyskuuta. Viime kevään suurin tulovirtaama oli 3,8 kuutiometriä sekunnissa. Saarisenojan virtaamakäyrän näet täältä: Saarisenojan virtaama 2017

Jäälinjärven vesi edelleen hyvää

Uusimpien tutkimustulosten mukaan Jäälinjärven vesi on edelleen pysynyt hyvänä. Väriarvo on hieman noussut heinäkuussa mutta on edelleen selvästi pienempi kuin aiempina vuosina tähän aikaan. Tulovesien laatu on tavalliseen tapaan kesän edetessä heikentynyt. Tämä näkyy järven vedessä viiveellä kesän lopulla. Uusia sinilevähavaintoja ei ole tehty, eikä limalevästä ole sanottavaa haittaa. Levät eivät ole haitanneet järven virkistyskäyttöä. Veden väriarvot käyvät ilmi täältä: Jäälinjärven veden väri .

Jäälinjärven vesi parasta vuosiin

Jäälinjärven vesi on ollut alkukesällä parasta vuosiin. Väriarvot ovat parhaat yhdistyksen toiminta-aikana heinäkuussa mitatuista. Kaikki analyysitulokset ovat luettavissa kohdasta Vesitutkimukset. Jäälinjärven veden väriarvot ovat katsottavissa täältä: Jäälinjärvi veden väri.  Myös näkösyvyys on ollut suurempi kuin aiempina vuosina.

Pieniä sinilevähippusia oli havaittavissa heinäkuun alussa runsaan viikon ajan. Sinilevälauttoja ei ole ollut eikä sinilevää ole kertynyt rannoille. Myöskään limalevästä ei ole ollut sanottavaa haittaa. Levät eivät siis ole haitanneet uimista eikä muuta virkistyskäyttöä.

Jäälin vedet hyvälaatuisia

Kesän ensimmäiset vesianalyysit osoittivat todeksi sen, mitä silmin on havaittavissa: Jäälinjärven vesi on hyvälaatuista. Järveen tulevien vesien kiintoainepitoisuudet olivat pienet ja väriarvot Jäälin vesien tyypillisiin arvoihin nähden alhaiset. Saarisenojasta tuli parempaa vettä kuin Korteojasta, ja Kalamäen kosteikko näyttäisi tässäkin tilanteessa hieman vähentävän kiintoainetta ja sameutta. Järvestä lähtevässä vedessä oli enemmän kiintoainetta, sameutta ja väriä kuin tulevissa vesissä.

Myös järven näkösyvyys on poikkeuksellisen hyvä: 100 senttimetriä. Alkukesän lukemat ovat tavallisesti olleet noin 70 – 80 senttiä, ja lukema on tyypillisesti pienentynyt kesän edetessä. Esimerkiksi viime vuoden heinäkuun sateet pienensivät näkösyvyyden nopeasti 45 senttiin. Näkösyvyyttä mitataan upottamalla halkaisijaltaan 30 sentin valkoinen levy veteen ja mittaamalla syvyys, jossa levy lakkaa näkymästä.

Kasvu käynnissä Jäälin tutkimuslautoilla

Bioremediaatiotutkimukseen valitut kasvit on siirretty kelluville lautoille.  Neljä viidestä lajista näyttää sopeutuvan lautoille. Erityisen hyvin on käynnistynyt osmankäämin ja suovehkan kasvu. Pikkulimaska kärsi siirrosta, mutta kasvi on toipumassa. Isonäkinsammal ei tutkimuskohteessa menesty. ”Ylimääräisellä” lautalla kokeillaan kesän aikana vielä joitakin muita kasveja. Kaikki kasvit on punnittu istutettaessa, ja niiden biomassan tuottoa voidaan seurata kesän aikana.

Tutkimuksen aikana dokumentoidaan kasvuolosuhteet ja tehdään mittauksia vedestä. Sääasema ja muita laitteita – mukaan lukien kameravalvonta – asennetaan lähipäivinä.

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten kasvit ottavat ravinteita virtaavasta vedestä kun niiden juuret ovat vapaasti vedessä.

Tutkimuslauttakokonaisuus

 

Osmankäämi

Suovehka

Tutkijat tutustuivat Jäälinjärven valuma-alueeseen ja vesienhoitoon

Kuuden hengen tutkijaryhmä Oulun yliopistosta ja Suomen ympäristökeskuksesta tutustui Jäälinjärven valuma-alueella havaittaviin rautailmiöihin. Runsasta rautasaostumaa esiintyy lukuisissa alueen metsäojissa. Niistä rautasaostuma valuu virtauksen mukana kohti Jäälinjärveä. Yhdistyksen vesienhoitorakenteilla pyritään vähentämään raudan päätymistä Jäälinjärveen. Rauta on peräisin maaperästä, mistä se kulkeutuu metsäojiin pohjavesivirtauksen mukana. Ilmiö on todettu mittasuhteiltaan massiiviseksi.

Raudan esiintymisessä on monia mielenkiintoisia piirteitä, joille ei ole tiedossa selityksiä. Miksi rauta lähtee liikkeelle? Rautasaostumaa kulkeutuu eniten keski- ja loppukesällä, siis lämpimän veden aikaan. Onko kysymys kemiasta, bakteeritoiminnasta, fyysisistä seikoista vai mistä? Kokkohaaran lietteenkeruualtaan äskeinen tyhjennys osoitti, että talvella rautaa liikkuu vähän.

Vierailulla käynyt tutkijaryhmä on laatinut EU-rahoitusta varten tutkimussuunnitelman, jolla pyritään selvittämään raudan kulkeutumiseen liittyviä mekanismeja. Jäälinjärven valuma-alueelle suunnitellaan koealueita, joiden avulla pyritään selvittämään, voiko raudan irtoamista maaperästä joillakin toimenpiteillä vähentää. Mikäli hanke saa rahoituksen, työ käynnistyy vuonna 2018.

Vierailulla sovittiin alustavasti yhteistyön tiivistämisestä myös kohta käynnistyvässä Kalimenjoki-tutkimuksessa.

Oulun yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat tutustuivat myös Kalamäen bioremediaatiotutkimukseen Jukka Pekkasen johdolla.

 

Kaleva uutisoi näyttävästi bioremediaatiohankkeen

Kaleva kertoi käynnistymässä olevasta tutkimushankkeesta kahdeksan palstan jutulla. Tutkimuksella selvitetään veden pinnalla kasvavien kasvien kykyä ottaa raviteita vedestä. Tutkimuksen rakenteet ovat valmiit ja lähes kaikki kasvit on istutettu lautoille. Kasvien odotetaan kasvattavan juurensa lauttojen alle, jolloin juuret ottavat ravinteita suoraan virtaavasta vedestä. Kalevan juttu on luettavissa täältä: Bioremediaatio Kaleva 020617

Rantapohja täytti etusivun ja pääuutissivun Jäälin bioremediaatiohankkeella

Rantapohja teki näyttävän jutun Jäälin kasvilauttatutkimuksesta. Kelluville lautoille istutettavilla kasveilla tutkitaan niiden kykyä ottaa ravinteita suoraan vedestä. Lue juttu täältä: Rantapohja 300517

Osmankäämit istutettiin lautalle

Bioremediaatiotutkimuksen ensimmäiset kasvit on istutettu. Uuden ”erilaisen” kasvupaikan saivat osmankäämin juurakot, joita istutettiin kahdelle lautalle. Kasvin juurten on määrä kasvaa lautan alapuolelle veteen. Toisen lautan alapinta on varustettu ns. mikrobialustalla, jonka on määrä tehostaa bakteeritoimintaa.  Osmankäämi kasvattaa lisäksi varastojuuren, jonka varassa kasvi talvehtii.  Varastojuuren ”maa-aineksena” toimii lecasorakerros, jonka kellunta säädetään niin, että pintakerros pysyy veden pinnan yläpuolella.

Jokainen istutettava juuri pestään ja punnitaan. Määräosa juurista nostetaan syksyllä ja punnitaan juurten, varren ja mahdollisesti myös kukkien kasvimassa ja määritellään niihen kertyneet ravinteet. Osa juurista jätetään talvehtimaan.

Kasvien irroituksessa, käsittelyssä ja istutuksessa avusti kolme Oulun yliopiston opiskelijaa. Istutukset jatkuvat tulevalla viikolla. Osmankäämin lisäksi lautoille istutetaan järviruoko, pikkulimaska, suovehka ja isonäkinsammal.

Jokainen juurakko punnitaan ennen istutusta lecasora-alustalle

%d bloggers like this: