Blogiarkistot

Rauhaa padotustutkimukselle!

Valumavesien rautailmiötä tutkitaan myös ”Lepppisuonojaksi” nimetyssä ojassa Laivakankaan etelälaidalla. Kiimingin kunta on kaivanut aikanaan ojan Laivakankaan asuntoalueen hulevesien johtamista varten. Oja on erittäin syvä, ja siinä kulkee paljon rautaa. Myös rikin haju on selvästi tunnistettavissa.

Vesienhoitoyhdistys on padottanut ojan vesipintaa puoli metriä vuonna 2020. Ojasta on on otettu vesinäytteitä vuodesta 2018 alkaen. Tarkoitus on selvittää, vähentääkö padotus ja siitä seuraava pohjaveden nousu raudan kulkeutumista. Padotetun alueen kohdalle ojan molemmin puolin on asennettu pohjavesiputkia, joilla seurataan pohjavedenpinnan muutoksia.

Sekä pato että pohjavesiputket ovat ajoittain kohdanneet ilkivaltaa. Tutkimuksen kannalta on tärkeää, että tietoa saadaan pitkältä ajalta, sillä muutokset maaperässä ovat hitaita. Rakenteet ja laitteet ovat edelleen käytössä ja tarvitsevat rauhaa.

Leppisuonojan pato.

Rikottu pohjavesiputki ”lastoitettuna”

Rautavirta -tutkimuksen tekijät vaihtuvat

Oulun yliopistossa tehtävää Jäälin rautailmiötutkimusta vetänyt Markus Saari on siirtynyt Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukseen. Hänen jälkeensä työtä yliopistossa jatkavat Heini Postila ja Petra Korhonen. He kävivät tutustumassa Jäälin kohteisiin 4. marraskuuta. Rautavirta -tutkimuksessa on tarkoitus löytää itse ilmiöön liittyviä selityksiä sekä etsiä toimenpiteitä, joilla raudan kulkeutumista maaperästä vesistöön voitaisiin vähentää. Tutkimus jatkuu ensi vuoden lopulle.

Rautavirta-tutkijat Heini Postila ja Petra Korhonen Jääli-vierailulla Korteojan padolla. Kuva: Markku Vuolteenaho

Jäälinjärvestä puhuttiin Helsingissä

Helsingin musiikkitalossa on parhaillaan menossa puumateriaalin käyttöä vesistökunnostuksessa koskeva seminaari (”Puupuhdistamot maa- ja metsätalouden vesienhallinnassa”). Yhtenä aiheena on Jäälin RautaVirta -tutkimus, jota esittelee tutkimuksen tekijä, väitöskirjatutkija Markus Saari Oulun yliopistosta. Markus esitteli hyvin Jäälin rautailmiön ja tutkimuskokonaisuuteen liittyvät asiat. Puunippujen vaikutus raudan pidättymiseen on varsin pieni, mutta toisaalta Kalamäen tutkimuskohde ei ole siltä kannalta optimaalinen. Puunipuillla voi olla luontevia sijoituskohteita pienemmissä ojissa valuma-alueen eri osissa.

Puuaineksen käytöstä on yleisesti saatu jopa hämmästyttävän hyviä tuloksia ravinteiden pidättäjänä ja vesisekosysteemin monimuotoisuuden lisääjänä.

Seminaarin striimaus on katsottavissa pari viikkoa tilaisuuden jälkeen osoitteesta https://vimeo.com/event/2396826.

Jäälinjärven valuma-alueen virtausverkko mallinnettu

Jäälinjärveen valuvien vesien virtausreitit on selvitetty mallinnuksen avulla. Mallinnus on Katri Ollilan Oulun yliopistoon tekemä diplomityö. Mallinnuksen pohjana on Maanmittauslaitoksen laserkeilaukseen perustuva korkeusmalli, jossa maanpinnan korkeus on mitattu 2×2 metrin ruuduissa 30 sentin tarkkuudella. Tämä aineisto kertoo maaston kaltevuuden. Tähän malliin on lisätty uomaverkosto metsäojat mukaan lukien. Tiet ja rummut on käsitelty erikseen. Varmennukset ja epäselvät kohdat on tarkistettu maastossa. Uomaverkostosta voidaan valita mikä tahansa piste ja katsoa, miltä alueelta siihen tulee vesiä. Ns. uomaoptimoitu malli osoittaa myös, että valuma-alueen rajat ja virtausreitit ovat monin paikoin muuttuneet metsäojitusten seuraksena.

Työ on osa Oulun yliopiston RautaVirta -tutkimusta. Kun mittavan vesianalyysiaineiston perusteella on tiedossa, missä uomaverkoston osissa tai kohdissa rautaa on ertyisen paljon, malli antaa hyvät mahdollisuudet tarkastella, millaisilla vedenjohtamisratkasuilla haitallisia muutoksia olisi mahdollista vähentää.

Katri Ollilan diplomityö on ladattavissa täältä: nbnfioulu-202209203429.pdf

Hyvä saalis ”ruokakalakokeesta”

Viime vuosilta on paljon hajahavaintoja siitä, että Jäälinjärven ahvenet ovat kasvaneet ravintoketjun korjaantumisen myötä. Asian varmistamiseksi yhdistys teki verkkokalastuskokeen 30 millin verkoilla. Muutaman tunnin pyynti tuotti hyvän ahvensaaliin. Suurin ahven lähenteli puolta kiloa. Saaliissa oli muutama pikku lahna ja yksi hauki.

Muutaman tunnin verkkopyynti tuotti hyvän ahvensaaliin.

Tekniikkaa Jäälin vesitutkimuksiin

Jäälinjärveen tulevia vesiä tutkitaan nyt jatkuvatoimisella analysaattorilla. Laitteessa on antureita eri parametreja varten. Laite on asetettu tekemään mittuksia kymmenen minuutin välein. Analysaattori on upotettu uoman pohjalle näkymättömiin. Data voidaan lukea Bluetooth -yhteyden kautta. Laite nostetaan vedestä vain pariston vaihtoa varten.

Vesitutkimusten yleisenä ongelmana ovat olosuhteiden nopeat vaihtelut, jotka vaikuttavat paljonkin veden laatuun ja ominaisuuksiin. Kun perinteisesti näytteitä otetaan muutaman viikon välein, olosuhteiden vaikutukset jäävät huomiotta ja vaikeuttavat tulosten tulkintaa.’

Meneillään oleva rautatutkimus, jota analysaattori palvelee, jatkuu vielä kesän 2023.

Jäälin uimavedet huippulaatua

Uimavesien laatu määritetään pääasiassa Escherichia colibakteerien ja suolistoperäisten enterokokkien pitoisuuksien perusteella. Oulun seudun ympäristötoimi määrittää nämä kaikilta virallisilta uimarannoilta. Viimeisimmät näytteet on otettu 25. -27.7.2022. Kun mittaustuloksista muodostetaan epävirallinen indeksi niin, että tulokset suhteutetaan sallittuihin pitoisuuksiin ja lasketaan yhteen, Jäälin uimavedet sijoittuvat Oulun uimarantojen kärkikastiin. Jäälin monttu on kärjessä Valkiaisjärven kanssa, ja Jäälijärven vesi Jäälinmajan rannassa kuudentena erinomaisilla tuloksilla. Katso Oulun uimarantojen keskinäinen sijoittuminen täältä:

Alkukesä hyvä Jäälinjärvessä

Alkukesän veden laatu on ollut Jäälinjärvessä kohtalaisen hyvää. Vuodesta 2013 jatkuneessa väriarvoseurannassa parhaat alkukesän arvot ovat olleet vuosina 2015, 2020, 2021 sekä tänä vuonna. Säännönmukaisesti vesi tummuu kesän mittaan, ja tummumisen aste riippuu sateista. Pääosa vedestä tulee Saarisenojasta, ja sen väriarvot ovat nyt veden vähenemisen ja lämpenemisen myötä jo nousseet korkeiksi. Yleisesti väriarojen trendi on pitkällä aikavälillä aleneva (ks. kuva).

Alkukesän tulovesimäärä tulvakauden jälkeen on ollut tavanomainen. Enemmän vettä on tullut vuosina 2015, 2019 ja 2021.

Virallisella sinilevähavaintopaikalla (Jäälinmajan uimaranta) ei ole todettu sinilevähaittaa vuoden 2015 jälkeen. Järven koillisperukassa on sinilevää on ollut parin päivän aikana sen jälkeen, kun tuuli oli pitkään käynyt pitkin järven selkää koilliseen.

Järviallas näyttää edelleen pidättävän kiintoainesta melko hyvin varsinkin silloin, kun tuloveden pitoisuudet ovat korkeat (ks. kuva) Kiintoaineesta suuri osa on rautaa. Sitä mitataan tiheään ylipiston tutkimuksessa, ja tulokisista tehdään päätelmät erikseen.

Suovehkan kokeilu käyntiin

Kalamäessä käytettyjä kasvillisuustutkimuslauttoja on siirretty Järvialtaaseen, ja niihin on nyt istetettu pieni määrä suovehkaa. Bioremediaatiotutkimuksen tulosten mukaan hehtaari suovehkaa voisi sitoa typpeä lähes viisistataa kiloa ja fosforia noin neljäkymmentä kiloa vuodessa. Tutkimuksessa todettiin, että suovehka kasvaa kelluvana ja ottaa tarvitsemansa ravinteet suoraan vedestä. Kokeessa suovehka myös talvehti koelautalla.

Järvialtaan alustavan kokeilun tarkoituksena on selvittää, menestyisikö suovehka Järvialtaassa niin, että sen avulla olisi mahdollista vähentää Jäälinjärveen päätyviä ravinteita merkittävästi. Jos tämä olisi mahdollista, käytännönnön ogelmaksi muodostuu suuri vuotuinen biomassan poistotarve. Tämänkertainen kokeilu käynnistyi kovin myöhään, kun kasvukausi on kiivaimmillaan. Optimaalista olisi siirtää kasvit aikaisin keväällä. Kun koealustat ovat olemassa ja paikallaan, koejärjestelyjä on jatkossa mahdollista varioida.

Suovehkaa siirrettiin neljään altaaseen 30 yksilöä kuhunkin. Henkiinjäämistä ja mahdollista kasvua seurataan kesän aikana silmämääräisesti ja tarkkailemalla lauttojen avovesi-/kasvialan muuttumista.

Rautavirta -ohjausryhmä kokoontui Jäälissä

Oulun yliopiston kanssa tehtävän rautatutkimuksen ohjausryhmää kiinnosti erityisesti Kalamäen kosteikolle rakennettu puunippukoekenttä. Puuniput ovat lyhyessä ajassa keränneet pinnalleen runsaasti rauta-humussaostumaa. Tutkijat pohtivat nyt keinoja, joilla puunippujen vaikutusta voitaisiin tutkimuksellisesti todentaa. Silmämääräisesti näyttää, että saostuman partikkelikoko olisi suurempi koealueen jälkeen kuin ennen sitä. Jos tämä olisi totta, on oletettavissa, että tämä tehostaisi saostuman laskeutumista keruualtaisiin. Toistaiseksi tästä ei ole vakuuttavaa näyttöä.

Ohjausryhmä sai myös selvityksen valuma-alueen virtausten mallintamisesta. Ojitusten vuoksi veden virtausreitit ovat olleet osaksi epäselvät. Nyt on tavoitteena ottaa suuri määrä rautanäytteitä ja pyrkiä paikantamaan raudan lähteitä. Tämän jälkeen toimenpiteitä voitaisiin suunnitella erityisesti niille alueille, mistä rautaa lähtee paljon.

Ohjausryhmälle raportoitiin myös suosimulaattorimallin esittelytilaisuus ja siihen liittyvät viestintätoimet.

%d bloggaajaa tykkää tästä: