Blogiarkistot

Hyvä saalis ”ruokakalakokeesta”

Viime vuosilta on paljon hajahavaintoja siitä, että Jäälinjärven ahvenet ovat kasvaneet ravintoketjun korjaantumisen myötä. Asian varmistamiseksi yhdistys teki verkkokalastuskokeen 30 millin verkoilla. Muutaman tunnin pyynti tuotti hyvän ahvensaaliin. Suurin ahven lähenteli puolta kiloa. Saaliissa oli muutama pikku lahna ja yksi hauki.

Muutaman tunnin verkkopyynti tuotti hyvän ahvensaaliin.

Tekniikkaa Jäälin vesitutkimuksiin

Jäälinjärveen tulevia vesiä tutkitaan nyt jatkuvatoimisella analysaattorilla. Laitteessa on antureita eri parametreja varten. Laite on asetettu tekemään mittuksia kymmenen minuutin välein. Analysaattori on upotettu uoman pohjalle näkymättömiin. Data voidaan lukea Bluetooth -yhteyden kautta. Laite nostetaan vedestä vain pariston vaihtoa varten.

Vesitutkimusten yleisenä ongelmana ovat olosuhteiden nopeat vaihtelut, jotka vaikuttavat paljonkin veden laatuun ja ominaisuuksiin. Kun perinteisesti näytteitä otetaan muutaman viikon välein, olosuhteiden vaikutukset jäävät huomiotta ja vaikeuttavat tulosten tulkintaa.’

Meneillään oleva rautatutkimus, jota analysaattori palvelee, jatkuu vielä kesän 2023.

Jäälin uimavedet huippulaatua

Uimavesien laatu määritetään pääasiassa Escherichia colibakteerien ja suolistoperäisten enterokokkien pitoisuuksien perusteella. Oulun seudun ympäristötoimi määrittää nämä kaikilta virallisilta uimarannoilta. Viimeisimmät näytteet on otettu 25. -27.7.2022. Kun mittaustuloksista muodostetaan epävirallinen indeksi niin, että tulokset suhteutetaan sallittuihin pitoisuuksiin ja lasketaan yhteen, Jäälin uimavedet sijoittuvat Oulun uimarantojen kärkikastiin. Jäälin monttu on kärjessä Valkiaisjärven kanssa, ja Jäälijärven vesi Jäälinmajan rannassa kuudentena erinomaisilla tuloksilla. Katso Oulun uimarantojen keskinäinen sijoittuminen täältä:

Alkukesä hyvä Jäälinjärvessä

Alkukesän veden laatu on ollut Jäälinjärvessä kohtalaisen hyvää. Vuodesta 2013 jatkuneessa väriarvoseurannassa parhaat alkukesän arvot ovat olleet vuosina 2015, 2020, 2021 sekä tänä vuonna. Säännönmukaisesti vesi tummuu kesän mittaan, ja tummumisen aste riippuu sateista. Pääosa vedestä tulee Saarisenojasta, ja sen väriarvot ovat nyt veden vähenemisen ja lämpenemisen myötä jo nousseet korkeiksi. Yleisesti väriarojen trendi on pitkällä aikavälillä aleneva (ks. kuva).

Alkukesän tulovesimäärä tulvakauden jälkeen on ollut tavanomainen. Enemmän vettä on tullut vuosina 2015, 2019 ja 2021.

Virallisella sinilevähavaintopaikalla (Jäälinmajan uimaranta) ei ole todettu sinilevähaittaa vuoden 2015 jälkeen. Järven koillisperukassa on sinilevää on ollut parin päivän aikana sen jälkeen, kun tuuli oli pitkään käynyt pitkin järven selkää koilliseen.

Järviallas näyttää edelleen pidättävän kiintoainesta melko hyvin varsinkin silloin, kun tuloveden pitoisuudet ovat korkeat (ks. kuva) Kiintoaineesta suuri osa on rautaa. Sitä mitataan tiheään ylipiston tutkimuksessa, ja tulokisista tehdään päätelmät erikseen.

Suovehkan kokeilu käyntiin

Kalamäessä käytettyjä kasvillisuustutkimuslauttoja on siirretty Järvialtaaseen, ja niihin on nyt istetettu pieni määrä suovehkaa. Bioremediaatiotutkimuksen tulosten mukaan hehtaari suovehkaa voisi sitoa typpeä lähes viisistataa kiloa ja fosforia noin neljäkymmentä kiloa vuodessa. Tutkimuksessa todettiin, että suovehka kasvaa kelluvana ja ottaa tarvitsemansa ravinteet suoraan vedestä. Kokeessa suovehka myös talvehti koelautalla.

Järvialtaan alustavan kokeilun tarkoituksena on selvittää, menestyisikö suovehka Järvialtaassa niin, että sen avulla olisi mahdollista vähentää Jäälinjärveen päätyviä ravinteita merkittävästi. Jos tämä olisi mahdollista, käytännönnön ogelmaksi muodostuu suuri vuotuinen biomassan poistotarve. Tämänkertainen kokeilu käynnistyi kovin myöhään, kun kasvukausi on kiivaimmillaan. Optimaalista olisi siirtää kasvit aikaisin keväällä. Kun koealustat ovat olemassa ja paikallaan, koejärjestelyjä on jatkossa mahdollista varioida.

Suovehkaa siirrettiin neljään altaaseen 30 yksilöä kuhunkin. Henkiinjäämistä ja mahdollista kasvua seurataan kesän aikana silmämääräisesti ja tarkkailemalla lauttojen avovesi-/kasvialan muuttumista.

Rautavirta -ohjausryhmä kokoontui Jäälissä

Oulun yliopiston kanssa tehtävän rautatutkimuksen ohjausryhmää kiinnosti erityisesti Kalamäen kosteikolle rakennettu puunippukoekenttä. Puuniput ovat lyhyessä ajassa keränneet pinnalleen runsaasti rauta-humussaostumaa. Tutkijat pohtivat nyt keinoja, joilla puunippujen vaikutusta voitaisiin tutkimuksellisesti todentaa. Silmämääräisesti näyttää, että saostuman partikkelikoko olisi suurempi koealueen jälkeen kuin ennen sitä. Jos tämä olisi totta, on oletettavissa, että tämä tehostaisi saostuman laskeutumista keruualtaisiin. Toistaiseksi tästä ei ole vakuuttavaa näyttöä.

Ohjausryhmä sai myös selvityksen valuma-alueen virtausten mallintamisesta. Ojitusten vuoksi veden virtausreitit ovat olleet osaksi epäselvät. Nyt on tavoitteena ottaa suuri määrä rautanäytteitä ja pyrkiä paikantamaan raudan lähteitä. Tämän jälkeen toimenpiteitä voitaisiin suunnitella erityisesti niille alueille, mistä rautaa lähtee paljon.

Ohjausryhmälle raportoitiin myös suosimulaattorimallin esittelytilaisuus ja siihen liittyvät viestintätoimet.

Suosimulaattori sai asiallisen vastaanoton

Alun toistakymmentä maanomistajaa kiinnostui suosimulaattorista ja saapui Huttukylän nuorisoseuran talolle tiedotus- ja keskustelutilaisuuteen. Suosimulaattori antaa metsikkökuviokohtaisesti tiedon, missä tilanteessa ja olosuhteissa kunnostusojitus on taloudellisesti järkevää. MTK:n puolelta tuli esiin, että kunnostusojituksen hehtaarikustannus on keskimäärin yli 900 euroa. Hyvin monilla alueilla kunnostusojituksen tuottama lisäkasvu jää niin pieneksi, ettei se kata kustannusta. LUKEn puheenvuorossa puolestaan tuli esiin, että tuhkalannoitus tuottaa kunnostusojitukseen verrattuna moninkertaisen lisäkasvun, ja sen kustannus jää alle puoleen ojituskustannuksesta. Osallistujat saivat kotiin viemisiksi kartan kunnostusojitusten tuottamasta lisäkasvusta kuvioittain eri ojitussyvyyksillä sekä taulukon tulosten soveltamiseksi omille kuvioilleen.

Jäälinjärven rautaongelman selitykseksi ovat osoittautuneet syvät ojitukset mustaliuskealueilla. Yhdistyksen tavoitteena on, että kannattamattomia kunnostusojituksia vältettäisiin. Siellä missä kunnostusojitus on tarpeellista, tarpeettoman syviä ojia tulisi välttää.

Suosimulaattorin infotilaisuus Huttukylässä 2.6. klo 18

MTK ja Metsänhoitoyhdistys kutsuvat Jäälinjärven valuma-alueen maanomistajat tiedotus- ja keskustelutilaisuuteen suosimulaattorin soveltamisesta kunnostusojitusten suunnitteluun. Suosimulaattori on LUKEn ja Itä-Suomen yliopiston kehittämä mallinnustyökalu.

Tilaisuus järjestetään Huttukylän nuorisoseuran talolla (Koitelinkoskentie 720) torstaina 2.6.2022 klo 18. Kahvitarjoilun alkaa klo 17.30.

Jäälinjärven valuma-alueen pääosa sijaitsee Koitelinkoskentien ja Ylikiimingintien välisellä alueella.

Puuniput ”pyynnissä”

Puunippututkimusalue on laitettu loppukuntoon kesän tutkimusta varten. Useissa tutkimuksissa veteen lisätyn puuaineksen on todettu lisäävän vesistön monimuotoisuutta ja sen myötä parantavan veden laatua. Saarisenojaan Kalamäen alueelle tuotiin kevättalvella havupuuta ja niistä koottiin kaksitoista nippua 45 metrin matkalle. Alueen mitalle rakennettiin nyt kulkusilta näytteenottoa ja tutkimusta varten. Koe on osa Oulun yliopiston yhdistyksen kanssa tekemää rautailmiötutkimusta. Jäälissä raudan kulkeutuminen on massiivista. MIelenkiintoista on, toimiiko puu Jäälin olosuhteissa samalla tavalla kuin yleensä.

Leppisuonojan tutkimuspatoa korjattiin

Yhdistys on vuonna 2018 käynnistänyt Laivakankaan harjun eteläpuolella sijaitsevassa, ”Leppisuonojaksi” nimetyssä ojassa tutkimuksen, jonka tavoitteena on selvittää, väheneekö raudan kulkeutuminen maaperästä, kun ojaa padotetaan. Kevytrakenteisellä padolla oli ilmeinen vaurioriski, kun ojan reunat olivat sulamisen jälkeen vettyneessä tilassa ja patolevyn tuki oli siksi heikko. Sen vuoksi vettä alennettiin lyhytaikaisesti, ja patolevy tuettiin paikalta saaduilla kivillä.

Tutkimus jatkuu vielä ainakin ensi vuoteen. Tulokset raportoidaan yliopiston Rautavirta-tutkimuksen yhteydessaä. Patoa ei liene tarpeeen purkaa tutkimuksen päätyttyä, sillä korkeampi vedenpinta ojassa on joka tapauksessa ympäristön kannalta eduksi. Ojaan johdetaan asuinalueen kuivatusvesiä, mutta pääosa vedestä suotautuu Laivakankaan harjusta. Kalankulkua ojassa ei ole eikä siihen tarvitse varautua.

%d bloggaajaa tykkää tästä: