Oulun yliopiston lähes kolmivuotinen Rautavirta-tutkimus ei löytänyt käyttökelpoista ratkaisua vesistöön päätyneen rautavirran pysäyttämiseen. Tutkimuksessa selvitettiin Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistyksen toteuttamien rakenteiden vaikuttavuutta. Parhaiten toimii Jäälinjärvestä erotettu suuri laskeutusallas. Sekään ei riitä poistamaan järven tulovedestä riittävästi rautaa, jota tulee järveen satoja kiloja päivässä. Tutkimuksessa testattiin lisäksi puunippujen ja pyörrealtaan vaikuttavuutta. Niiden tulokset jäivät vaatimattomiksi. Biopolymeeri ei toiminut lainkaan.

Yliopisto toteaakin, että keskeistä on ehkäistä raudan liikkeellelähtöä maankäytöllisillä toimenpiteillä. Tutkimuksessa on pystytty osoittamaan, mistä valuma-alueen osista rautaa tulee eniten. Suosimulaattorimallilla voidaan tavoitella sellaista kuivatussyvyyttä, jolla vesistövaikutukset vähenevät mutta puuston kasvu jatkuu. Kuivatussyvyyttä voidaan pienentää mm. ojia padottamalla.

Tutkimus on valtava kokoelma tietoja raudan käyttäytymisestä vesistössä. Edelleen jää kuitenkin epäselväksi mm. mikrobitoiminnan vaikutus raudan liikkeelle lähtöön ja kulkeutumisen eri vaiheisiin. llmiö on hyvin riippuvainen lämpötiloista.

Rautavirta -tutkimusta ovat rahoittaneet maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö. Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistys on edistänyt hanketta 580 talkootunnin panostuksella.

Yliopiston tiedote avautuu alla olevasta linkistä. Sen kautta pääsee tutkimusraporttiin sekä tutkimusta esittelevään videoon

Vesistöihin päätyvän rautakuormituksen ehkäisy tärkeintä – myöhemmin rautasakkaa on vaikea poistaa vesistä | Oulun yliopisto (sttinfo.fi)