Blogiarkistot
Metsämaiden kuivatus alkaa järkevöityä
Helsingin Sanomat julkaisi tänään laajan artikkelin metsäojitusten vesistövaikutuksista. Keskeinen pointti on vesien tummuminen koko maassa, ja ratkaisevassa asemassa ovat suometsien ojitukset. Rautakin jutussa vilahtaa (Laura Härkönen, SYKE), vaikka humus on pääasiallinen tummumisen syy. Jutussa todetaan myös, ettei ilmiöön ole teknistä ratkaisua vaan on pyrittävä ennaltaehkäisyyn. Sekin todetaan, että liian syvistä ojista on haittaa metsätaloudelle. Jutussa luetellaan kaikki ne näkökohdat, joita Jäälissä on tuotu esiin jo hyvin pitkään.
Yhdistys haluaa osallistua Oulun yliopiston sammal-mibrobitutkimukseen
Oulun yliopisto on etsinyt uutta menetelmää sammalen hyödyntämisessä mm. raudan poistoon mikrobien avulla. Tähänastisissa tutkimuksissa on testattu menetelmän tehokkuutta kontrolloiduissa olosuhteissa. Yliopisto hakee nyt Suomen akatemialta lisärahoitusta hankkeelle, jonka tavoitteena on testata sammalta ja mikrobeja kentällä yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa. Yliopisto on esittänyt yhdistykselle yhteistyötä.
Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistys on ilmaissut kiinnostuksensa asiaan. Yhdistys arvioi, että hanke tuo asiaan kiinnostavan uuden näkökulman ja voi tuottaa toimivan menetelmän ongelman hallintaan. Jäälijärven valuma-alueen eri osista on olemassa runsaasti tietoa, ja siksi olisi luontevaa, että hankkeen maastotutkimuksia suoritettaisiin alueella. Yhdistys voi osoittaa tutkimukseen soveltuvia kohteita ja auttaa mm. maanomistajakontakteissa, logistiikassa ym. käytännön toteutukseen liittyvissä kysymyksissä. Kaikki yhdistyksen hallussa oleva, asiaan liittyvä tieto on tutkimuksen käytettävissä.
Jäälinjärven jokseenkin ainoa ratkaisematon ongelma on raudan massiivinen kulkeutuminen järveen valuma-alueelta. Rautavirtaa ei ole onnistuttu riittävästi vähentämään.
Rautailmiöön yritetään pureutua syvemmälle
Jäälin vesiä – ja monia muitakin – piinaava rautailmiö on todettu hankalaksi. Yhdistys on tehnyt mittavia toimenpiteitä tulovesien mukana virtaavan rauta-humuskiintoaineen pysäyttämiseksi. Vaikka tilanne on parantunut, vesi on edelleen tummaa eikä kovin hyvin läpinäkyvää. Oulun yliopiston RautaVirta -tutkimuksessa selvitettiin vesistön toimintaa ja vesienhoitorakenteiden vaikuttavuutta. Vielä jäi epäselväksi, millaisia prosesseja vesistössä ja maaperässä esiintyy ja voiko niihin jotenkin vaikuttaa.
Aihe kiinnostaa tutkijoita laajasti ja siihen viritellään lisätutkimusta. Ohjelman valmisteluun osallistuvat Oulun yliopiston, SYKEn, LUKE:n, ELY-keskuksen ja Kiimingin- Jäälin vesienhoitoyhdistyksen edustajat. Vaikka ilmiö on yleinen etenkin rannikkoseudulla, Jääli on tutkimuskohteena etulyöntiasemassa siksi, että täällä on jo asiasta paljon tietoa. Tavoitteena on saada EAKR-rahoitusta, jonka turvin työ voisi käynnistyä kesäkauden alussa.
Vesien palautus suolle kiinnostaa metsänomistajia
Metsänomistajien valmiutta harkita vesien palautusta omistamilleen suoalueille on selvitetty John Nurmisen säätiön vetämässä tutkimuksessa. Kysely tehtiin Alavudella, Halsualla, Taivalkoskella ja Ranualla. Vastausia saatiin lähes viisisataa. Yli puolet metsänomistajista piti menetelmää tarpeellisena ja lähes puolet oli valmis harkitsemaan sen käyttöä omilla maillaan.
”Yksitys-VESPA”-hankkeeseen osallistuivat myös Iin Micropolis sekä Tapio Oyj. Rantapohjan jutun tutkimuksesta voit lukea tästä.
Soiden ennallistaminen ja Jäälinmaja vuoden viimeisessä hallituksen kokouksessa
Yhdistys päätti toimintavuotensa tulevaisuutta luotaavien asioiden parissa. Yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset, kuten EU:n ennallistamisasetus sekä METKA-tuki, ohjaavat maankäyttöä niin, että heikkotuottoisia suometsiä voisi olla mahdollista ennallistaa. Hallitus lupautui asiaa koskevaan yhteistyöhön tutkimuslaitosten kanssa. Toisena aiheena oli Jäälinmaja, josta Oulun kaupunki on käynnistänyt myyntineuvottelun yhdistyksen kanssa. Kokouksen pöytäkirja on luettavissa täältä:
Sinilevähavainto Jäälinmajan uimarannalla
Kaakkoistuuli on kerännyt Jäälinmajan rantaan ”sinileväraidan”. Ohjeiden mukaan uimista tulee välttää, jos sinilevää on runsaasti. Tämä esiintymä ei ole runsas, mutta silti kannattaa katsoa mitä vedessä näkyy. Viikottaisessa seurannassa sinilevää on havaittu tässä viimeksi vuonna 2015. Sinilevä on luontainen laji ja sitä näkyy satunnaisesti myös Jäälinjärvessä, kun olosuhteet ovat otolliset.
Vesistökunnostusverkoston uutiskirje julkaisi laajan katsauksen Jäälin rautakysymykseen
RautaVirta-tutkimuksen päätelmät on raportoitu yleistajuisesti mutta kattavasti Vesistökunnostusverkoston uusimmassa uutiskirjeessä. Siinä painotetaan pohjaveden alentamisen minimointia ja tuodaan esiin ojitusten ongelmat. Mallinnustyökaluja pidetään hyödyllisinä. Mm. yhdistyksen hankkima suosimulaattorimalli yhdistettynä mallinnettuun virtausverkkoon ja vedenlaatumittauksiin osoittaa alueita, joille toimenpiteitä kannattaisi ensisijaisesti kohdistaa. Artikkelin voit lukea täältä: Rautakuormituksen ehkäisyssä kuivatuksen minimointi on ensisijaista – Vesistökunnostusverkoston uutiskirje
Vesienhoito kesäasennossa
Kevättulvan laskeuduttua Kokkohaarassa päästiin pumppaamaan lietteitä sekä uudesta pyöröaltaasta että alkuperäisestä isommasta laskeutusaltaasta. Pumppauksen jälkeen padot asetettiin normaaliin kesäasentoon sekä Kokkohaarassa että Kalamäessä.
Vesistötarkkailua on nyt supistettu olennaisesti aikaisempiin vuosiin verrattuna. Yliopisto on lupautunut tekemään rauta-analyysejä, mutta kalliita laboratorioanalyysejä ei tänä kesänä tehdä. Kosteikoiden vaikuttavuutta on seurattu lähes kymmenen vuotta ja niiden toimivuudesta on saatu hyvä käsitys. Sinilevätarkkailu ja raportointi jatkuu entiseen tapaan, samoin Jäälinjärven vedenkorkeuden ja virtaamien tarkkailu.
Alkukesän vesi näyttää silmämääräisesti erittäin hyvältä. Valitettavasti väri alkaa tummua ja läpinäkyvyys heikentyä sitä mukaa kuin tulovedet lämpenevät ja rauta niissä lisääntyy. Raudan merkittävään vähentämiseen ei ole löydetty toteutuskelpoista menetelmää. Tutkimuksia yliopiston ja muiden tutkimuslaitosten kanssa pyritään edelleen jatkamaan.
Vesistöön päätyvä rauta on monimutkainen kysymys
Hiljattain päättyneen RautaVirta-tutkimuksen asiantuntijat kokoontuivat pohtimaan tutkimuksen tuloksia yhdessä Kiimingin -Jäälin vesienhoitoyhdistyksen hallituksen kanssa. Tutkimuksessa on hankittu kaikki tieto, mitä vesistöstä on saatavissa mittaamalla erilaisia parametreja. Päätelmät eivät ole yksiselitteisiä varsinkaan, kun niitä verrataan muihin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Olosuhteet ovat erilaisia, ja niiden muuttuessa rauta voi käyttäytyä aivan toisin. Keskeinen tekijä on bakteeritoiminta. Sitä ei tässä työssä tutkittu eikä sen tutkiminen ole helppoa.
Seminaarin osanottajat pitivät tärkeänä, että tutkmusraportissa esille tuotu koeala saataisiin toimintaan. Koealan suunnitelmissa on pienentää kuivatusta ojia padottamalla ja kompensoida vaikutuksia tuhkalannoituksellla. Koelalan pitkäaikaisella seurannalla saataisiin tietoa sitä, miten pohjaveden pinnan palauttaminen lähemmäksi luonnontilaa vaikuttaisi yhtäältä puuston kasvuun ja toisaalta ympäristöön.
Laajemmasta näkökulmasta ideoitiin monipuolista tutkimuskokonaisuutta, johon osallistuisi yliopiston lisäksi useita tutkimuslaitoksia. Tutkimuksen kohteena olisivat erityisesti rautaprosessit paitsi metsätalousaluelilla myös infrarakentamisessa. Yliopiston edustaja kutsuu koolle ideointipalaverin lähitulevaisuudessa.
Kuva RautaVirta -tutkimuksen päätöstilaisuudesta. Markku Vuolteenaho.
MunOulu uutisoi rautatutkimuksesta – painotti yhdistyksen uraauurtavaa työtä
Kaupunkilehti MunOulu tähdensi ylisyvien ojien välttämistä Rautavirta-tutkimuksesta kertovassa jutussaan. Samalla MunOulu muistutti yhdistyksen toteuttamista vesienhoitorakenteista ja katsoi sen olevan uraauurtavaa työtä. MunOulun juttu avautuu täältä: https://www.munoulu.fi/luonto-ymparisto/oulun-yliopisto-syvat-ojat-pahentavat-rautakuormitusta-kiimingin-jaalin-vesihoitoyhdistys-tehnyt-uraauurtavaa-tyota-jaalinjarvella/
Kuva: Heini Postila
Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistys ry 