Category Archives: Vesien hoito
Korteojan kosteikon rakentaminen alkoi
Korteojan kosteikon vesitysjärjestelmän rakentaminen alkoi 10. joulukuuta. Korteojan uomaa siirretään vajaan 200 metrin matkalla. Uuden uoman alapäähän tulee säätö- ja sulkupato tulvavesien johtamista ja Korteojan mahdollista huoltoa varten. Pato on tyypiltään neulapato, joka siis suljetaan pystylankuilla. Patoelementti on kooltaan 8,5 x 3 metriä. Se koottiin rannalla ja nostettiin kokonaisena paikalleen. Patoon tulee kävelysilta uuden uoman yli. Nykyisen uoman kohdalle tehdään rumpu. Varsinainen kosteikko ja sille johtava vesitysoja sijaitsevat pehmeiköllä. Tarpeellinen konetyöskentelyalue jäädytetään ja työt tehdään kevättalvella. Kosteikon yleisjärjestelypiirustus on täällä: Korteojan kosteikko.
Kesän 2013 vesitutkimuksista raportti
Kari Kainua, jolla on laaja ja monipuolinen vesiosaaminen, on laatinut yhteenvetoraportin kuluneen kesän vesitutkimuksista. Aikaisempien kesien tapaan Jäälinjärveen tulevien vesien näytteitä otettiin Saarisenojasta ja Korteojasta. Lähtevän veden näytteet otettiin Jäälinojasta. Paavo Vehkomäki huolehti näytteenotosta ja tutki itse myös pääosan kiintoaineista. Muut näytteet tutkittiin Nablabs Oy:n laboratoriossa.
Kiintoainetilanne oli edellisten kesien kaltainen. Jäälinjärveen laskeutui noin 60 prosenttia järveen tulevasta kiintoaineesta. Karkean taselaskennan mukaan kiintoainetta kertyi järveen n. 18 tonnia kuiva-aineena mitattuna. Veteen laimenneena lietteen tilavuus on hyvin paljon suurempi. On huomattava, että tarkkailujakso kesti vain noin 5 kuukautta, joten koko vuoden kertymä on suurempi. Valtaosa kiintoaineesta tuli Saarisenojasta. Tulevan veden kiintoainepitoisuudet ovat korkeimmillaan keskikesällä pienten virtaamien aikaan, mikä johtuu pohjaveteen liuenneen raudan saostumisesta metsäojaverkostossa.
Vedenlaatuparametrien (ravinteeet ja leväbiomassa) mukaan Jäälinjärvi on rehevä. Korkeimmat ravinnepitoisuudet olivat Korteojan vedessä. Siellä fosforin kokonaismäärästä 60 prosenttia oli liukoisessa muodossa. Saarisenojassa liukoinen osuus oli puolet. Jäälinojassa taas liukoisen fosforin määrä oli pieni, joten fosfori kuluu järvessä ja aiheuttaa siellä rehevyyttä. Myös klorofyllimittaukset vahvistavat tätä kuvaa.
Kari on myös vertaillut Jäälinjärveä Kiiminkijokeen ja Pyykösjärveen. Jäälinjärven vesi on sameinta ja siinä on eniten kiintoaineita. Myös väriarvot ovat korkeimmat, mikä johtuu suuresta rautapitoisuudesta. Pyykösjärven vedessä on enemmän ravinteita. Pyykösjärven (ja Kuivasjärven) vedenlaatua parannetaan johtamalla sinne Oulujoen vettä.
Pitkän aikavälin tarkastelussa Jäälinjärven vedenlaadussa ei ole havaittavissa trendinomaisia muutoksia. Myöskään viimeaikaiset vesienhoitotoimet eivät vielä näy vesianalyyseissä. Kari toteaakin, että järven kuntoutuminen on hidas prosessi, ja vuosien välinen normaali vaihtelu vaikeuttaa tulostentulkintaa lyhyellä aikavälillä.
Tutustu Karin raporttiin. Se on selkeä, ymmärrettävä ja hyvin kirjoitettu. Löydät sen täältä: Vesitutkimukset 2013
Jäälin vesien kunnostus Oulu Radiossa
Oulu Radio lähetti Jäälin vesien hoidosta varttitunnin haastattelun, jossa toimittaja Arto Veränkorva selvitteli asiaa Birger Ylisaukko-ojan kanssa. Jutussa käytiin monipuolisesti läpi ongelmat ja niiden ratkaisumahdollisuudet, rahoitus sekä yhdistyksen toiminta yleensä. Toimittaja korosti valtakunnallista edelläkävijäasemaa. Myös Oulu Radion nettisivuilla on aiheesta lyhyt juttu, joka painottuu hieman toisin kuin radiojuttu. Löydät sen osoitteesta http://yle.fi/uutiset/limaleva_katosi_jaalinjarvesta/6893814
Kalamäen kosteikolle lupa
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto myönsi luvan Kalamäen kosteikon rakentamiseen Jäälinjärven kaakkoispäähän. Hanke toteutetaan Maveplan Oy: laatiman teknisen suunitelman mukaan. Rakentaminen on aloitettava viimeistään neljän vuoden kuluessa ja saatettava päätökseen viimeistään kuuden vuoden kuluessa siitä, kun päätös on saanut lainvoiman. Muutoin päätös raukeaa. Rakentamistyön aikaisia vaikutuksia veden laatuun on tarkkailtava. Myös padon yläpuolisia vedenkorkeuksia on tarkkailtava kahden vuoden ajan padon käyttöön otosta. Lupahakemus jätettiin kuluvan vuoden maaliskuussa. Lupaan liittyy myös ns. valmistelulupa, jonka nojalla rakentaminen saadaan aloittaa, vaikka päätöksestä valitettaisiin. Lupapäätös on luettavissa täältä: Kalamäki lupa 161013.
Kalamäen kosteikko on yhdistyksen suurin yksittäinen hanke. Kosteikkoalueen kokonaispinta-ala on noin 6 hehtaaria. Avovesialuetta muodostuu 0,8 hehtaaria. Kosteikkoalue muotoillaan niin, että siihen muodostuu syvännealueita sekä ns. ”nolla-alueita”, joilla vedenpinta on suunnilleen maanpinnan tasossa. Muotoilulla tavoitellaan monipuolisia olosuhteita erilaisille eliöille, erityisesti vesilinnuille. Hankkeen rahoitusratkaisut ovat vielä avoinna.
VYYHTI-hanke järjesti tutustumiskäynnin Jääliin
ProAgrian hallinnoima VYYHTI-hanke – Vesistöt ja Ympäristö Yhdessä Hyvään Tilaan – kutsui vesistökunnostuksesta kiinnostuneita tahoja tutustumaan Jäälin vesien hoitoon. Vieraita saapui peräti Pudasjärveltä ja Iin Olhavasta asti. Kiinnostuneille esiteltiin sekä VYYHTI-hanketta että Kiimingin – Jäälin vesenhoitoyhdistyksen toimintaa. Kokoontumisen päätteeksi käytiin tutustumassa Kokko-ojan haaran pintavalutusjärjestelyihin.
Tietoa yhdistyksestä Pohjois-Pohjanmaan vesienhoidon yhteistyöryhmälle
Yhdistys esitteli toimintaansa Pohjois-Pohjanmaan vesienhoidon yhteistyöryhmälle. Tämä on laaja kokoonpano, joka liittyy vesipuitedirektiivin täytäntöönpanoon. Direktiivin mukaan kaikkien vesien tulisi olla hyvässä ekologisessa tilassa vuoteen 2015 mennessä. Hyvään tilaan pääsemiseksi ELY-keskus laatii vesienhoitosuunnitelmn ja toimenpideohjelman kerran kuudessa vuodessa. Yhteistyöryhmä seuraa ja kommentoi suunnitelma-asiakirjoja. Yhteistyöryhmän toimialueena on Iijoen ja Oulujoen vesistö sekä niiden välissä olevat vesistöt kuten Kalimenjoki.
Yhdistyksen puheenvuorossa muistutettiin siitä, että ihmisen näkökulma ei sisälly direktiiviin lainkaan. Niinpä esimerkiksi Jäälinjärvi on hyvässä ekologisessa tilassa, eikä direktiivi edellytä toimenpiteitä sen kunnostamiseksi. Puheenvuorossa todettiin, että kunnostus jatkuu kumppanuusmallilla ja heitettiin kysymys, mihin vesipuitedirektiiviä tarvitaan. Puheenvuoron diat löydät täältä. Yhdistys vesienhoitoryhmässä 190913
EU-hankkeen ohjausryhmä kokoontui
”Omatoimisen vesistökunnostuksen toimintamalli” -hankkeen ohjausryhmä kokoontui ensimmäisen kerran 16.9. Ryhmän tarkoitus on varmistaa, että rahoituspäätöksessä määritellyt tehtävät tulevat asianmukaisesti suoritetuksi. Tämä on ehtona EU-tuen maksamiselle. Ensimmäisessä kokouksessa määriteltiin ohjausryhmän tehtävät ja toimintatapa, käytiin läpi osatehtävien tämänhetkinen vaihe ja suunniteltiin viestintää. Ohjausryhmä kokoontuu seuraavan kerran kevättalvella.
ELY myönteinen Jäälinojan kosteikoille mutta hankkeet eivät toteudu
Metsäkeskus on suunnitellut Jäälinojan varteen neljä kosteikkoa, joiden päätarkoituksena on pidättää valuma-alueelta tulevaa rautasaostumaa joutumasta Jäälinojaan. ELY-keskus antoi lausunnon kosteikoiden vesilain mukaisesta luvantarpeesta. ELY katsoi, ettei vesilain mukaista lupaa tarvitse hakea, jos maanomistajat antavat hankkeille suostumuksensa. Myöskään Laivakankaan pohjavesialueen läheisyys ei aiheuta luvan tarvetta. ELY:n lausunto on luettavissa täältä: ELYn lausunto 290813 . Kosteikot eivät kuitenkaan voi toteutua, koska maanomistajien suostumusta hankkeille ei ole saatu. Metsäkeskus oli varautunut toteuttamaan hankkeet valtion rahoituksella.
Limalevää sadasosa aikaisemmasta
Syyskuun alussa otetussa näytteessä Jäälinjärven vedessä oli limalevää 16 mikrogrammaa litrassa eli noin sadasosa kahden vuoden takaiseen, samaan vuoden aikaan otettuun näytteeseen verrattuna. Uimarien havainnot kertovat, että limalevää on koko kesän ollut huomattavasti aikaisempaa vähemmän. Kunnon selitystä ilmiölle ei ole. Kuten jo aikaisemmin pohdiskeltiin, särkien vähentäminen olisi saattanut lisätä suurikokoisia vesikirppuja, jotka puolestaan syövät limalevää. Toisaalta limalevän mystistä vähenemistä on ilmennyt myös joissakin muissa järvissä. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan seuraavia uintikesiä, jolloin toivottavasti käytössä on sekä viemäröinti että nykyistä enemmän vesienhoitorakenteita.

