Blogiarkistot
Jäälin vedet hyvälaatuisia
Kesän ensimmäiset vesianalyysit osoittivat todeksi sen, mitä silmin on havaittavissa: Jäälinjärven vesi on hyvälaatuista. Järveen tulevien vesien kiintoainepitoisuudet olivat pienet ja väriarvot Jäälin vesien tyypillisiin arvoihin nähden alhaiset. Saarisenojasta tuli parempaa vettä kuin Korteojasta, ja Kalamäen kosteikko näyttäisi tässäkin tilanteessa hieman vähentävän kiintoainetta ja sameutta. Järvestä lähtevässä vedessä oli enemmän kiintoainetta, sameutta ja väriä kuin tulevissa vesissä.
Myös järven näkösyvyys on poikkeuksellisen hyvä: 100 senttimetriä. Alkukesän lukemat ovat tavallisesti olleet noin 70 – 80 senttiä, ja lukema on tyypillisesti pienentynyt kesän edetessä. Esimerkiksi viime vuoden heinäkuun sateet pienensivät näkösyvyyden nopeasti 45 senttiin. Näkösyvyyttä mitataan upottamalla halkaisijaltaan 30 sentin valkoinen levy veteen ja mittaamalla syvyys, jossa levy lakkaa näkymästä.
Tutkijat tutustuivat Jäälinjärven valuma-alueeseen ja vesienhoitoon
Kuuden hengen tutkijaryhmä Oulun yliopistosta ja Suomen ympäristökeskuksesta tutustui Jäälinjärven valuma-alueella havaittaviin rautailmiöihin. Runsasta rautasaostumaa esiintyy lukuisissa alueen metsäojissa. Niistä rautasaostuma valuu virtauksen mukana kohti Jäälinjärveä. Yhdistyksen vesienhoitorakenteilla pyritään vähentämään raudan päätymistä Jäälinjärveen. Rauta on peräisin maaperästä, mistä se kulkeutuu metsäojiin pohjavesivirtauksen mukana. Ilmiö on todettu mittasuhteiltaan massiiviseksi.
Raudan esiintymisessä on monia mielenkiintoisia piirteitä, joille ei ole tiedossa selityksiä. Miksi rauta lähtee liikkeelle? Rautasaostumaa kulkeutuu eniten keski- ja loppukesällä, siis lämpimän veden aikaan. Onko kysymys kemiasta, bakteeritoiminnasta, fyysisistä seikoista vai mistä? Kokkohaaran lietteenkeruualtaan äskeinen tyhjennys osoitti, että talvella rautaa liikkuu vähän.
Vierailulla käynyt tutkijaryhmä on laatinut EU-rahoitusta varten tutkimussuunnitelman, jolla pyritään selvittämään raudan kulkeutumiseen liittyviä mekanismeja. Jäälinjärven valuma-alueelle suunnitellaan koealueita, joiden avulla pyritään selvittämään, voiko raudan irtoamista maaperästä joillakin toimenpiteillä vähentää. Mikäli hanke saa rahoituksen, työ käynnistyy vuonna 2018.
Vierailulla sovittiin alustavasti yhteistyön tiivistämisestä myös kohta käynnistyvässä Kalimenjoki-tutkimuksessa.
Oulun yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat tutustuivat myös Kalamäen bioremediaatiotutkimukseen Jukka Pekkasen johdolla.
Kaleva uutisoi näyttävästi bioremediaatiohankkeen
Kaleva kertoi käynnistymässä olevasta tutkimushankkeesta kahdeksan palstan jutulla. Tutkimuksella selvitetään veden pinnalla kasvavien kasvien kykyä ottaa raviteita vedestä. Tutkimuksen rakenteet ovat valmiit ja lähes kaikki kasvit on istutettu lautoille. Kasvien odotetaan kasvattavan juurensa lauttojen alle, jolloin juuret ottavat ravinteita suoraan virtaavasta vedestä. Kalevan juttu on luettavissa täältä: Bioremediaatio Kaleva 020617
Rantapohja täytti etusivun ja pääuutissivun Jäälin bioremediaatiohankkeella
Rantapohja teki näyttävän jutun Jäälin kasvilauttatutkimuksesta. Kelluville lautoille istutettavilla kasveilla tutkitaan niiden kykyä ottaa ravinteita suoraan vedestä. Lue juttu täältä: Rantapohja 300517
Korjaisiko kemikalointi Jäälinjärven?
Helsingin Sanomissa julkaistu hieno juttu Littoistenjärven kemikaloinnista on kirvoittanut kysymyksiä, toimisiko vastaava myös Jäälinjärvellä. Ks. http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005215732.html?share=253854417a1ea82d6ed54d846b15be5f .Uutisen mukaan Littoistenjärven sinilevätilanne on ollut erityisen paha, mikä viestii runsaasta ravinnepitoisuudesta. Sen jälkeen kun järveen kylvettiin 200 tonnia kemikaalia, vesi on kristallinkirkas, ”kuin akvaariossa” luonnehditaan.
Ikävä kyllä Jäälinjärven tilanne on toisenlainen. Jäälinjärvi on läpivirtausjärvi, johon tulee koko ajan runsaasti vettä yläpuoliselta valuma-alueelta. Kevättulvan aikana järven vesi vaihtuu useaan kertaan, ja tulvan jälkeenkin uutta vettä tulee paljon. Jäälinjärven ongelma on tuloveden laatu. Siinä on valtavasti rautasaostumaa, joka värjää veden ja mataloittaa järveä. Raudalla on toisaalta myös myönteinen ominaisuus: se sitoo tehokkaasti fosforia. Jäälinjärven olennainen kysymys siis on, miten rautasaostuma saadaan pois vedestä ennenkuin se valuu Jäälinjärveen. Tähän mennessä rakennetut kaksi lietteenpoistojärjestelmää sekä joukko muita vesienhoitorakenteita kyllä vähentävät seurannan mukaan merkittävästi kiintoainetta mutta eivät ilmiselvästi riitä. Vaikka rautasaostuma saataisiin pois, vesi pysyy ruskeana.
Jäälinjärven ravinnepitoisuudet eivät ole kovin korkeat. Viime kesänä ei havaittu sinilevää. Tämä oli ensimmäinen kerta kahdeksaan vuoteen. Jäälinjärven kalakannan rakenne on saatu oikaistuksi.
Yöpakkaset taittoivat tulvan nousun
Tulovirtaama Jäälinjärveen on kääntynyt laskuun, vaikka järven pinta vielä viime vuorokauden aikana hieman nousi. Suurimmillaan tulovirtaama oli 3,8 kuutiometriä sekunnissa. Saarisenojan kautta tästä tuli noin 2,9 ja Korteojan kautta 0,8 kuutimetriä sekunnissa. Muualta tullut vesimääärä on pieni. Saarisenojan vesi on ulkonäöltään melko kirkasta, mikä parantaa järviveden ulkonäköä. Korteojan vesi on sen sijaan tummaa ja sameaa. Laatueron syy ei ole tiedossa. Tulvavesi vaihtaa järven veden useaan kertaan.
Vesienhoitorakenteiden padot toimivat tulvalla hyvin lukuun ottamatta Korteojan patoa, johon syntyi syöpymä. Pato on korjattava ennen käyttöön ottoa. Korteojalla on tarkoitus tehdä joka tapauksessa joitakin muutoksia tulevan kesän aikana.
Kalamäen tulvapato. Virtaama kuvassa noin 2,5 kuutiometriä sekunnissa
Jäälinmajan uimaranta on edelleen virallinen
Oulun kaupunki oli aikeissa lakkauttaa Jäälinmajan uimarannan. Sivistys- ja kulttuurilautakunta teki kuitenkin yksimielisen päätöksen, että uimaranta säilyy kaupungin virallisena uimarantana. Päätöksen perusteena olivat yhdistyksen suorittamat mittavat vesistön kunnostustoimet ja Jäälinjärven tilan koheneminen. Kiintoaineen kulkeutuminen järveen on merkittävästi pienentynyt, vaikka kokonaisuutena ilmiötä ei vielä olekaan saatu riittävästi hallintaan. Ravinnepäästöt ovat pienentyneet huomattavasti, typen osalta jopa 60 – 70 prosenttia. Kalakannan vinoutumat on saatu oikaistuksi. Sinilevää ei todettu viime kesänä, mikä oli ensimmäinen kerta kahdeksaan vuoteen.
Jäälinmajan uimaranta. Kuva: Kari Arontie
Rauta-humustutkimusta viritellään
Suomen ympäristökeskuksen Oulun toimistossa keskusteltiin suurella tutkijaryhmällä massiivisesta rauta-humusilmiöstä, joka on noussut esiin Jäälin kunnostushankkeen yhteydessä. Sekä ympäristökeskuksen että yliopiston tutkijat pitävät asiaan liittyvien ilmiöiden selvittämistä tarpeellisena. Raudan esiintymisestä vesistöissä on paljon tietoa. Sen sijaan raudan kulkeutumismekanismit vesistöön tunnetaan huonommin. Keskustelussa ideoitiin tutkimusteemoja ja käytiin läpi rahoitusmahdollisuuksia. Lähiaikoina käydään keskustelu ruotsalaisten kiinnostuksesta aiheeseen. Tämä taas vaikuttaa EU-rahoituskanavien soveltuvuuteen. Käytäntöön sovellettavien tulosten saaminen ottaa aikaa, sillä todennäköisesti tarvitaan myös kenttäkokeita.
Vesistökunnostusverkosto uutisoi Jäälin kiintoaineista
Valtakunnallisen Vesistökunnostusverkoston uutiskirje julkaisi artikkelin, jossa kuvataan Jäälin kiintoaineongelmaa. Lukija ohjataan mm. Kokkohaaran lietteenpumppausvideoon. Uutiskirje muistuttaa myös yhdistyksen julkaisemasta Vesienhoidon käsikirjasta, jota voi tilata Suomen ympäristökeskuksesta. Uutiskirjeen voit lukea täältä: http://mmm.multiedition.fi/syke/vesistokunnostusverkosto/2016_joulu/2_2013_index_.php?_nlid=266839.
Jäsentiedote 1/2016
Kuluvan vuoden toiminnasta kertova jäsentiedote on luettavissa täältä: Jäsentiedote 1-2016. Seuraa yhdistyksen toimintaa aktivoimalla etusivun oikeassa reunassa oleva palvelu kirjoittamalla siihen sähköpostiosoitteesi. Saat sähköpostiisi viestin aina kun sivustolla tapahtuu jotakin.
Hyvää alkutalvea ja joulun odotusta kaikille!
