Category Archives: Vesien hoito
Osmankäämit istutettiin lautalle
Bioremediaatiotutkimuksen ensimmäiset kasvit on istutettu. Uuden ”erilaisen” kasvupaikan saivat osmankäämin juurakot, joita istutettiin kahdelle lautalle. Kasvin juurten on määrä kasvaa lautan alapuolelle veteen. Toisen lautan alapinta on varustettu ns. mikrobialustalla, jonka on määrä tehostaa bakteeritoimintaa. Osmankäämi kasvattaa lisäksi varastojuuren, jonka varassa kasvi talvehtii. Varastojuuren ”maa-aineksena” toimii lecasorakerros, jonka kellunta säädetään niin, että pintakerros pysyy veden pinnan yläpuolella.
Jokainen istutettava juuri pestään ja punnitaan. Määräosa juurista nostetaan syksyllä ja punnitaan juurten, varren ja mahdollisesti myös kukkien kasvimassa ja määritellään niihen kertyneet ravinteet. Osa juurista jätetään talvehtimaan.
Kasvien irroituksessa, käsittelyssä ja istutuksessa avusti kolme Oulun yliopiston opiskelijaa. Istutukset jatkuvat tulevalla viikolla. Osmankäämin lisäksi lautoille istutetaan järviruoko, pikkulimaska, suovehka ja isonäkinsammal.
Jokainen juurakko punnitaan ennen istutusta lecasora-alustalle
Kiintoaineessa on paljon rautaa ja ravinteita
Kalamäen lietealtaan tulokanava on lähestulkoon täyttynyt kiintoainelietteellä. Kanava on kaivettu talvella 2015. Lietteestä tehdystä analyysistä käy ilmi, että fosforipitoisuus on noin tuhatkertainen virtaavaan veteen verrattuna. Tulokanavan lietteeseen on sitoutumnut fosforia jopa kymmeniä kiloja, kun koko kasvukauden aikana Jäälinjärveen tulee fosforia vajaat sata kiloa. Kuivatussa lietteessä rautaa on jopa 300 grammaa kilossa. Rauta sitoo fosforia tehokkaasti. Sen vuoksi on erityisen tärkeää saada liete pysähtymään ja pois vedestä ennen sen valumista järveen. Nykyiset kaksi lietteenkeruujärjestelmää pidättävät lietettä merkittävästi mutta eivät riittävästi. Lisätoimia joudutaan pohtimaan.
”Elämää Jäälinjärven rannalla”
Kiiminki-seura järjesti Kiimingin Sykkeessä yleisötilaisuuden otsikolla ”Elämää Jäälinjärven rannalla”. Tilaisuudessa muisteltiin Jäälin varhaisempaa historiaa muutaman talon asutuksesta vireäksi kesämökkiyhdyskunnaksi (Kari Tiri ja Juha Lumila). Jäälin kasvu räjähti 1970-luvulla ja jatkuu yhä. Teema kattoi myös vuodesta 2011 jatkuneen Jäälin vesien kunnostuksen. Esittelydiat löydät täältä: Elämää Jäälinjärven rannalla 110517. Diojen ja tarinoinnin lisäksi näytettiin yhdistyksen esittelyvideo ja lietteenpumppausvideo.
Bioremediaatiorakenteita tehdään
Bioremediaatiotutkimus käynnistyy Kalamäessä heti lumien lähdettyä. Kiinteät rakenteet tehtiin viime kesänä, ja nyt rakennetaan kahdeksan niihin tukeutuvaa lauttaa kasvialustoiksi. Ponttoonit kannattelevat lauttoja, joihin tulee erilaisia alustoja istutettavista kasveista ja tutkimustavoitteista riippuen. Tutkimuksessa käytettävät kasvit ovat järviruoko, osmankäämi, pikkulimaska, suovehka ja isonäkinsammal. Kasvit siirretään lautoille luonnosta heti kasvukauden alkaessa. Kasvien juuret ovat vapaasti vedessä. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka paljon eri kasvit ottavat ravinteita virtaavasta vedestä.
Tutkittavana on uusi vedenpuhdistusmentelmä. Tutkimuksen tavoitteena on saada käsitys menetelmän toimivuudesta ja tuottaa mitoitusarvot menetelmän käytännön soveltamista varten. Keskeiset tutkimukset tehdään tulevana kesänä, ja hanke raportoidaan seuraavana vuonna. Hankkeelle on saatu maa- ja metsätalousministeriön erillisrahoitus. Kaikki tutkimukseen tarvittavat työt tehdään talkoilla.
BR-tutkimuksen kiinteät rakenteet
Kasvilautan puukehää kootaan
Kasvilautan virtauksia ohjataan pressuseinämillä
Talkoopanos kasvoi taas
Vesienhoitoon käytettiin talkootyötä 1425 tuntia vuonna 2016. Talkoisiin osallistui 22 henkilöä. Eniten talkootunteja kului bioremediaatiotutkimuksen valmisteluun, kaikkiaan 325 tuntia. Myös Kokkohaaran lietteenpoistojärjestelmän rakentaminen oli suuri työ ja vaati 275 talkootuntia. Kunnossapidon ja hoidon tarve kasvoi, ja tuntimäärä ylitti 200. Vesitutkimuksiin, hoitokalastukseen ja viestintään käytettiin runsaat sata tuntia kuhunkin. Hallintoon kului kokouksineen 275 tuntia. Talkootuntimäärä kohteittain on katsottavana täältä: Talkoot 2016.
Talkootuntien määrä on vaihdellut vuosittain jonkin verran. Ennätysvuosi oli 2014, jolloin tuntimäärä nousi 1700:aan. Tuolloin tuotettiin mm. Vesienhoidon käsikirja. Muina vuosina tuntimäärä on vaihdellut 1130 – 1588:aan. Vuodesta 2011 alkaen talkootöitä on tehty yhteensä noin 8000 tuntia. Talkootuntien vuosittainen kertymä näkyy täältä: Talkoot 2011-2016.
Rauta-humustutkimusta viritellään
Suomen ympäristökeskuksen Oulun toimistossa keskusteltiin suurella tutkijaryhmällä massiivisesta rauta-humusilmiöstä, joka on noussut esiin Jäälin kunnostushankkeen yhteydessä. Sekä ympäristökeskuksen että yliopiston tutkijat pitävät asiaan liittyvien ilmiöiden selvittämistä tarpeellisena. Raudan esiintymisestä vesistöissä on paljon tietoa. Sen sijaan raudan kulkeutumismekanismit vesistöön tunnetaan huonommin. Keskustelussa ideoitiin tutkimusteemoja ja käytiin läpi rahoitusmahdollisuuksia. Lähiaikoina käydään keskustelu ruotsalaisten kiinnostuksesta aiheeseen. Tämä taas vaikuttaa EU-rahoituskanavien soveltuvuuteen. Käytäntöön sovellettavien tulosten saaminen ottaa aikaa, sillä todennäköisesti tarvitaan myös kenttäkokeita.
Yhdistys kertoi toiminnastaan Ritaharjussa
Kuivasjärven asukastilaisuudessa Ritaharjussa pohdittiin Kuivasjärven ja Pyykösjärven tilaa ja kunnostusmahdollisuuksia. Järvet ovat melko huonossa kunnossa ja talvisin osaksi tekohengityksen varassa: Pyykösjärveen johdetaan Oulujoen vettä, ja Kuivasjärvellä on käytetty hapetinta. Tutkimuksia järvistä on tehty paljon mutta merkittäviä kunnostustoimia ei. Tilaisuuteen oli pyydetty esitys Jäälin mallista, joka herättikin vilkasta keskustelua. Tilaisuudessa oli parikymmentä osallistujaa mukaan lukien viranomaisten edustus.
Vesistökunnostajien VYYHTI-verkosto kokoontui
ProAgrian hallinnoiman VYYHTI-hankkeen tärkeimpiä tavoitteita on synnyttää alueelle aktiivinen vesistökunnostajien verkosto. Koitelin Residenssiin kutsuttuun ensimmäiseen kohtaamiseen saapui parikymmentä osallistujaa. Kokousväki pohti verkostolle asetettavia odotuksia, keskusteli toimintatavoista ja kantoi jo tässä vaiheessa huolta toiminnan jatkuvuudesta hankkeen päättymisen jälkeen. Osanottajat olivat pääasiassa viranomaisia, tutkijoita ja julkisorganisaatioiden ja järjestöjen edustajia. Huomionarvoista on, että omaehtoisesta vesistökunnostuksesta kiinnostuneita tahoja ei ollut Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistystä lukuun ottamatta. Verkosto vaatii toimiakseen virallistahojen lisäksi sellaisia toimijoita, jotka voivat tuoda verkoston käyttöön kokemuksiaan käytännön kunnostustyöstä.
Yhdistys ilmaisi huolensa kaupunkirakentamisen vaikutuksista vesistöön
Yhdistys on lähettänyt Oulun kaupungille huolenilmauksen, jossa kiinnitetään huomiota pohjaveden alentamiseen erilaisissa rakentamishankkeissa. Yhdistyksen saaman käsityksen mukaan alueella sijaitsee yleisesti rikkipitoisia maita, jotka aiheuttavat metallien irtoamista, jos pohjaveden pintaa lasketaan. Näkemystään yhdistys perustelee Jäälinjärven tulovesien massiivisella kiintoaineilmiöllä, jonka taustalla on mitä ilmeisimmin pohjavesien alentaminen valuma-alueella. Pohjaveden alentaminen on kaupunkirakentamisessa yleistä. Yhdistys on tehnyt Suomen ympäristökeskukselle aloitteen tieteellisen tutkimuksen käynnistämisestä aiheesta. Yhdistys toivoo kaupungilta yhteistoimintaa ja tutkimukseen osallistumista. Kirjoitukseen on liitetty linkki Kokkohaaran lietteenpumppausvideoon: https://1drv.ms/v/s!AnEbyXyVQYoV1j-TB_vC1MmegTVM
Kalamäen kiintoaineen määrää selvitetty
Kalamäen kosteikon pidättämän kiintoaineen määrää on selvitetty lietenäytteillä, jotka on tutkittu Suomen ympäristökeskuksen Oulun laboratoriossa. Lietettä on kertynyt erityisen paljon kosteikkoon johtavaan tulokanavaan. Lietteen märää on siellä noin 1000 kuutiometriä, ja sen kuiva-ainemäärä on noin 9000 kiloa. Kun lietteenkeruualtaasta on kahtena kesänä pumpattu pois noin 6000 kiloa lietettä kuiva-aineena määritettynä, yhteensä Kalamäen kosteikko on tähän mennessä pidättänyt lietettä noin 15 000 kiloa. Lietteen vesipitoisuus on noin 99 prosenttia. Lietettä on pumpattu pois Kalamäen lisäksi Kokkohaaran altaasta. Näihin kahteen systeemiin on jäänyt lietettä tähän mennessä ainakin 2000 kuutiometriä. Järveen päätyessään tämä lietemäärä vastaa keskimäärin noin kahden millimetrin kerrosta järven pohjalla. Rakenteiden läpi kulkee kuitenkin edelleen huomattava määrä kiintoainetta.
Ensiksi olisi ratkaistava, miten Kalamäen kosteikon tulokanavaan kertynyt liete saataisiin pois vesistöstä. Myös lisätoimia joudutaan pohtimaan. Itse ilmiön syntymekanismin selvittämiseen tarvitaan tieteellistä tutkimusta. Sellaista on esitetty Suomen ympäristökeskukselle.
Kalamäen kosteikon yleisjärjestelyn näet täältä: Kalamäen kosteikko
Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistys ry 