Blogiarkistot
Rantapohja täytti etusivun ja pääuutissivun Jäälin bioremediaatiohankkeella
Rantapohja teki näyttävän jutun Jäälin kasvilauttatutkimuksesta. Kelluville lautoille istutettavilla kasveilla tutkitaan niiden kykyä ottaa ravinteita suoraan vedestä. Lue juttu täältä: Rantapohja 300517
Korjaisiko kemikalointi Jäälinjärven?
Helsingin Sanomissa julkaistu hieno juttu Littoistenjärven kemikaloinnista on kirvoittanut kysymyksiä, toimisiko vastaava myös Jäälinjärvellä. Ks. http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005215732.html?share=253854417a1ea82d6ed54d846b15be5f .Uutisen mukaan Littoistenjärven sinilevätilanne on ollut erityisen paha, mikä viestii runsaasta ravinnepitoisuudesta. Sen jälkeen kun järveen kylvettiin 200 tonnia kemikaalia, vesi on kristallinkirkas, ”kuin akvaariossa” luonnehditaan.
Ikävä kyllä Jäälinjärven tilanne on toisenlainen. Jäälinjärvi on läpivirtausjärvi, johon tulee koko ajan runsaasti vettä yläpuoliselta valuma-alueelta. Kevättulvan aikana järven vesi vaihtuu useaan kertaan, ja tulvan jälkeenkin uutta vettä tulee paljon. Jäälinjärven ongelma on tuloveden laatu. Siinä on valtavasti rautasaostumaa, joka värjää veden ja mataloittaa järveä. Raudalla on toisaalta myös myönteinen ominaisuus: se sitoo tehokkaasti fosforia. Jäälinjärven olennainen kysymys siis on, miten rautasaostuma saadaan pois vedestä ennenkuin se valuu Jäälinjärveen. Tähän mennessä rakennetut kaksi lietteenpoistojärjestelmää sekä joukko muita vesienhoitorakenteita kyllä vähentävät seurannan mukaan merkittävästi kiintoainetta mutta eivät ilmiselvästi riitä. Vaikka rautasaostuma saataisiin pois, vesi pysyy ruskeana.
Jäälinjärven ravinnepitoisuudet eivät ole kovin korkeat. Viime kesänä ei havaittu sinilevää. Tämä oli ensimmäinen kerta kahdeksaan vuoteen. Jäälinjärven kalakannan rakenne on saatu oikaistuksi.
Yöpakkaset taittoivat tulvan nousun
Tulovirtaama Jäälinjärveen on kääntynyt laskuun, vaikka järven pinta vielä viime vuorokauden aikana hieman nousi. Suurimmillaan tulovirtaama oli 3,8 kuutiometriä sekunnissa. Saarisenojan kautta tästä tuli noin 2,9 ja Korteojan kautta 0,8 kuutimetriä sekunnissa. Muualta tullut vesimääärä on pieni. Saarisenojan vesi on ulkonäöltään melko kirkasta, mikä parantaa järviveden ulkonäköä. Korteojan vesi on sen sijaan tummaa ja sameaa. Laatueron syy ei ole tiedossa. Tulvavesi vaihtaa järven veden useaan kertaan.
Vesienhoitorakenteiden padot toimivat tulvalla hyvin lukuun ottamatta Korteojan patoa, johon syntyi syöpymä. Pato on korjattava ennen käyttöön ottoa. Korteojalla on tarkoitus tehdä joka tapauksessa joitakin muutoksia tulevan kesän aikana.
Kalamäen tulvapato. Virtaama kuvassa noin 2,5 kuutiometriä sekunnissa
Jäälinmajan uimaranta on edelleen virallinen
Oulun kaupunki oli aikeissa lakkauttaa Jäälinmajan uimarannan. Sivistys- ja kulttuurilautakunta teki kuitenkin yksimielisen päätöksen, että uimaranta säilyy kaupungin virallisena uimarantana. Päätöksen perusteena olivat yhdistyksen suorittamat mittavat vesistön kunnostustoimet ja Jäälinjärven tilan koheneminen. Kiintoaineen kulkeutuminen järveen on merkittävästi pienentynyt, vaikka kokonaisuutena ilmiötä ei vielä olekaan saatu riittävästi hallintaan. Ravinnepäästöt ovat pienentyneet huomattavasti, typen osalta jopa 60 – 70 prosenttia. Kalakannan vinoutumat on saatu oikaistuksi. Sinilevää ei todettu viime kesänä, mikä oli ensimmäinen kerta kahdeksaan vuoteen.
Jäälinmajan uimaranta. Kuva: Kari Arontie
Rauta-humustutkimusta viritellään
Suomen ympäristökeskuksen Oulun toimistossa keskusteltiin suurella tutkijaryhmällä massiivisesta rauta-humusilmiöstä, joka on noussut esiin Jäälin kunnostushankkeen yhteydessä. Sekä ympäristökeskuksen että yliopiston tutkijat pitävät asiaan liittyvien ilmiöiden selvittämistä tarpeellisena. Raudan esiintymisestä vesistöissä on paljon tietoa. Sen sijaan raudan kulkeutumismekanismit vesistöön tunnetaan huonommin. Keskustelussa ideoitiin tutkimusteemoja ja käytiin läpi rahoitusmahdollisuuksia. Lähiaikoina käydään keskustelu ruotsalaisten kiinnostuksesta aiheeseen. Tämä taas vaikuttaa EU-rahoituskanavien soveltuvuuteen. Käytäntöön sovellettavien tulosten saaminen ottaa aikaa, sillä todennäköisesti tarvitaan myös kenttäkokeita.
Vesistökunnostusverkosto uutisoi Jäälin kiintoaineista
Valtakunnallisen Vesistökunnostusverkoston uutiskirje julkaisi artikkelin, jossa kuvataan Jäälin kiintoaineongelmaa. Lukija ohjataan mm. Kokkohaaran lietteenpumppausvideoon. Uutiskirje muistuttaa myös yhdistyksen julkaisemasta Vesienhoidon käsikirjasta, jota voi tilata Suomen ympäristökeskuksesta. Uutiskirjeen voit lukea täältä: http://mmm.multiedition.fi/syke/vesistokunnostusverkosto/2016_joulu/2_2013_index_.php?_nlid=266839.
Jäsentiedote 1/2016
Kuluvan vuoden toiminnasta kertova jäsentiedote on luettavissa täältä: Jäsentiedote 1-2016. Seuraa yhdistyksen toimintaa aktivoimalla etusivun oikeassa reunassa oleva palvelu kirjoittamalla siihen sähköpostiosoitteesi. Saat sähköpostiisi viestin aina kun sivustolla tapahtuu jotakin.
Hyvää alkutalvea ja joulun odotusta kaikille!
Kalamäen kiintoaineen määrää selvitetty
Kalamäen kosteikon pidättämän kiintoaineen määrää on selvitetty lietenäytteillä, jotka on tutkittu Suomen ympäristökeskuksen Oulun laboratoriossa. Lietettä on kertynyt erityisen paljon kosteikkoon johtavaan tulokanavaan. Lietteen märää on siellä noin 1000 kuutiometriä, ja sen kuiva-ainemäärä on noin 9000 kiloa. Kun lietteenkeruualtaasta on kahtena kesänä pumpattu pois noin 6000 kiloa lietettä kuiva-aineena määritettynä, yhteensä Kalamäen kosteikko on tähän mennessä pidättänyt lietettä noin 15 000 kiloa. Lietteen vesipitoisuus on noin 99 prosenttia. Lietettä on pumpattu pois Kalamäen lisäksi Kokkohaaran altaasta. Näihin kahteen systeemiin on jäänyt lietettä tähän mennessä ainakin 2000 kuutiometriä. Järveen päätyessään tämä lietemäärä vastaa keskimäärin noin kahden millimetrin kerrosta järven pohjalla. Rakenteiden läpi kulkee kuitenkin edelleen huomattava määrä kiintoainetta.
Ensiksi olisi ratkaistava, miten Kalamäen kosteikon tulokanavaan kertynyt liete saataisiin pois vesistöstä. Myös lisätoimia joudutaan pohtimaan. Itse ilmiön syntymekanismin selvittämiseen tarvitaan tieteellistä tutkimusta. Sellaista on esitetty Suomen ympäristökeskukselle.
Kalamäen kosteikon yleisjärjestelyn näet täältä: Kalamäen kosteikko
Kiintoaineilmiö on massiivinen
Oletettavasti raudan ja humuksen kulkeutuminen maaperästä pohjaveden mukana metsäojastoon ja sieltä vesistöön aiheuttaa valtavan suuren kiintoainevirtaaman Jäälinjärveen. Rautailmiö esiintyy ”puhtaimmillaan” Korteojan kosteikon kohdalla vanhassa Korteojan uomassa, josta virtaus on käännetty uuteen uomaan. Linkki 5. syyskuuta kuvattuun videoon on tässä: https://1drv.ms/v/s!AnEbyXyVQYoV1kBivD_zDetroPTV . Uoman yläosassa on ”lähde”, josta purkautuu täysin kirkasta pohjavettä. Jonkin matkaa virrattuaan vedessä alkaa näkyä hiutaleita, joiden määrä lisääntyy matkan varrella. Kuvaushetkellä pohjaveden määrä oli jostakin syystä lisääntynyt. Lisääntynyt virtaus huuhtoi mukanaan aiemmin kertynyttä saostumaa, ja vesi muuttui ”rautapuuroksi”.
Kiintoaineilmiön mittavuus tuli ilmi myös uuden Kokkohaarana lietteenkeruualtaan tyhjennyksessä 14. syyskuuta. Linkki pumppauksesta kuvattuun videoon on tässä: https://1drv.ms/v/s!AnEbyXyVQYoV1j-TB_vC1MmegTVM . Altaan pohjalle oli kertynyt paljon lietettä, vaikka systeemi oli ollut käytössä vasta kolme kuukautta.
Yhdistyksen tavoitteena on saada aikaa tutkimus ilmiön syntymekanismista ja siihen vaikuttavista seikoista. Tutkijat ovat ilmaisseet kiinnostustaan asiaan.
Vanhaan Korteojan uomanpätkään tulee pelkästään pohjavettä. Sen mukana purkautuu paljon rautaa, joka hapettuessaan saostuu.
Vesienhoitotoimikunta kokoontui
Pääosin asiantuntijoista koostuva Kiimingin – Jäälin vesienhoitotoimikunta piti vuotuisen kokouksensa, jossa käytiin läpi yhdistyksen tärkeimmät aktiviteetit kuluvan vuoden osalta. Hoitokalastuksen todettiin tuottaneen hyvää tulosta niin, että Jäälinjärven kalakannnan rakenne on nyt kunnossa. Kokkohaaran lietteenpoistojärjestelmä esiteltiin sekä kokouksessa että maastossa. Vesienhoitorakenteiden vaikuttavuuden seurantatulokset esiteltiin ja todettiin mm. näytteenotossa ja analysoinnissa esiintyvät ongelmat. Eniten keskuteltiin kiintoaineilmiöstä, joka on osoittautunut massiiviseksi. Toimikunta piti lietteen vähentämistä järveen tulevista vesistä erittäin tärkeänä. VYYHTI-hankkeen vetäjä Riina Rahkila esitteli vuoteen 2018 jatkuvan hankkeen. Vilkasta keskustelua käytiin siihen liittyvistä pienimuotoisista vesienhoitohankkeista myös Jäälinojan valuma-alueella.
Toimikunta oli tyytyväinen Jäälin vesistökunnostuksen etenemiseen ja sen tuottamiin tuloksiin. Kokousmuistion löydät täältä: Vesienhoitotmk kok 1-2016.
Kalamäen kosteikkoon tutustuivat yhdistyksen puheenjohtajan ja sihteeri opastuksella mm. Irmeli Ruokanen Suomen Metsäkeskuksesta ja Riina Rahkila ProAgriasta.
Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistys ry 