Category Archives: Vesitutkimukset
Kaleva uutisoi robottiluotauksen
Aquamerine Robots sai kehittelemänsä robottiveneen Kalevaan. Robottia testattiin Jäälinjärvellä pari viikkoa sitten. Asiasta kerrottiin yhdistyksen sivuilla, ja myös tutkimusraportti, joka sisältää mm. syvyyskartan, löytyy yhdistyksen sivuilta. Kalevan jutun löydät täältä: Kaleva robottiveneestä
Vesienhoitorakenteet vähensivät ravinteita
Korteojan kosteikko ja Kokko-ojan haaran pintavalutus olivat viime kesän erityistarkkailussa. Tarkoitus oli selvittää, toimivatko rakenteet toivotulla tavalla. Näytteitä otettiin rakenteiden ylä- ja alapuolelta viisi kertaa. Kiintoaine analysoitiin kaikista näytteistä ja ravinteet kolme kertaa.
Molemmat kohteet poistivat vedestä ammoniumtypen kokonaan. Korteojan kosteikko vähensi lisäksi fosfaattifosforia kahdella näytteenottokerralla 25 – 40 prosenttia. Korteojan analyyseja sekoittivat jätevesipulssit, joista ainakin yksi osui mitä ilmeisimmin suoraan näytteeseen.
Järven kiusallisimpia haittatekijöitä on tuloveden mukana kulkeutuva kiintoaine, joka on pääasiassa rautasaostumaa. Kiintoaineen pidättymisessä ei saavutettu toivottuja tuloksia. Kokko-ojan haaran pintavalutuksessa kiintoaine väheni alkukesästä. Myöhemmin toimintaa haittasi turpeen nouseminen kellumaan, mikä muutti virtauksia niin, että suuri osa vedestä palaa takaisin uomaan pian padon jälkeen. Silmämääräisesti rautasaostumaa on kuitenkin laskeutunut pintavalutusalueelle huomattavasti. Rakenteen toimintaa on vielä parannettava prosessin tehostamiseksi.
Korteojan kiintoainespitoisuudet hieman kasvoivat pintavalutuksessa. Silmämääräisesti pintavalutuksen alapuolinen vesi näyttää selvästi puhtaammalta kuin yläpuolinen vesi. Suolla näkyy ruskeaa laskeumaa. Tämä viittaa siihen, että rautasaostumaa pidättyy pintavalutusalueelle. On mahdollista, jopa todennäköistä, että pintavalutuksen alapuolella oleva kiintoaine koostuu suolta huuhtoutuneista kasvinosista ym. orgaanisesta aineksesta, joka ei ole niin haitallista kuin rautasaostuma. Tätä ei ole varmistettu tutkimuksin.
Asiantuntijoiden mukaan kosteikoiden ja pintavalutusalueiden kehittyminen toimiviksi saattaa vaatia useita vuosia, sillä kasvillisuuden mukautuminen uusiin oloihin ottaa aikansa. Tarkkailua on siis jatkettava. Ensi vuonna rakennettavalta Kalamäen kosteikolta odotetaan paljon.
EAKR-hankkeen ohjausryhmä kokoontui
”Omatoimisen vesistökunnostuksen toiminitamalli” -hankkeen ohjausryhmä kokoontui 24.9. Työ alkaa olla loppusuoralla. Käsikäsikirjan keskeinen sisältö on ollut ohjausryhmän jäsenillä kommentoitavana, ja myös nettitoteutusta on päästy testaamaan. Ohjausryhmä antoi kiitosta sisällön laajuudesta ja monipuolisuudesta sekä tekstin helposta luettavuudesta. Hankkeeseen liittyvät testihakkeet, Kokkojärvenniityn ja Korteojan kosteikot, ovat valmiit ja käytössä. Niiden vaikuttavuutta on tutkittu vesianalyyseillä kesän ajan. Vesienhoitokohteiden kiinnostavuutta on selvitetty kyselytutkimusten avulla.
Ohjausryhmä ei ollut havainnut aineistossa sellaisia puutteita, joihin vielä olisi tarpeen erityisesti panostaa. Hankkeen määräaika päättyy 30.11.2014, minkä jälkeen käsikirja julkistetaan sekä internet-versiona että verkosta ladattavana pdf-versiona.
Kesän 2013 vesitutkimuksista raportti
Kari Kainua, jolla on laaja ja monipuolinen vesiosaaminen, on laatinut yhteenvetoraportin kuluneen kesän vesitutkimuksista. Aikaisempien kesien tapaan Jäälinjärveen tulevien vesien näytteitä otettiin Saarisenojasta ja Korteojasta. Lähtevän veden näytteet otettiin Jäälinojasta. Paavo Vehkomäki huolehti näytteenotosta ja tutki itse myös pääosan kiintoaineista. Muut näytteet tutkittiin Nablabs Oy:n laboratoriossa.
Kiintoainetilanne oli edellisten kesien kaltainen. Jäälinjärveen laskeutui noin 60 prosenttia järveen tulevasta kiintoaineesta. Karkean taselaskennan mukaan kiintoainetta kertyi järveen n. 18 tonnia kuiva-aineena mitattuna. Veteen laimenneena lietteen tilavuus on hyvin paljon suurempi. On huomattava, että tarkkailujakso kesti vain noin 5 kuukautta, joten koko vuoden kertymä on suurempi. Valtaosa kiintoaineesta tuli Saarisenojasta. Tulevan veden kiintoainepitoisuudet ovat korkeimmillaan keskikesällä pienten virtaamien aikaan, mikä johtuu pohjaveteen liuenneen raudan saostumisesta metsäojaverkostossa.
Vedenlaatuparametrien (ravinteeet ja leväbiomassa) mukaan Jäälinjärvi on rehevä. Korkeimmat ravinnepitoisuudet olivat Korteojan vedessä. Siellä fosforin kokonaismäärästä 60 prosenttia oli liukoisessa muodossa. Saarisenojassa liukoinen osuus oli puolet. Jäälinojassa taas liukoisen fosforin määrä oli pieni, joten fosfori kuluu järvessä ja aiheuttaa siellä rehevyyttä. Myös klorofyllimittaukset vahvistavat tätä kuvaa.
Kari on myös vertaillut Jäälinjärveä Kiiminkijokeen ja Pyykösjärveen. Jäälinjärven vesi on sameinta ja siinä on eniten kiintoaineita. Myös väriarvot ovat korkeimmat, mikä johtuu suuresta rautapitoisuudesta. Pyykösjärven vedessä on enemmän ravinteita. Pyykösjärven (ja Kuivasjärven) vedenlaatua parannetaan johtamalla sinne Oulujoen vettä.
Pitkän aikavälin tarkastelussa Jäälinjärven vedenlaadussa ei ole havaittavissa trendinomaisia muutoksia. Myöskään viimeaikaiset vesienhoitotoimet eivät vielä näy vesianalyyseissä. Kari toteaakin, että järven kuntoutuminen on hidas prosessi, ja vuosien välinen normaali vaihtelu vaikeuttaa tulostentulkintaa lyhyellä aikavälillä.
Tutustu Karin raporttiin. Se on selkeä, ymmärrettävä ja hyvin kirjoitettu. Löydät sen täältä: Vesitutkimukset 2013
Limalevää sadasosa aikaisemmasta
Syyskuun alussa otetussa näytteessä Jäälinjärven vedessä oli limalevää 16 mikrogrammaa litrassa eli noin sadasosa kahden vuoden takaiseen, samaan vuoden aikaan otettuun näytteeseen verrattuna. Uimarien havainnot kertovat, että limalevää on koko kesän ollut huomattavasti aikaisempaa vähemmän. Kunnon selitystä ilmiölle ei ole. Kuten jo aikaisemmin pohdiskeltiin, särkien vähentäminen olisi saattanut lisätä suurikokoisia vesikirppuja, jotka puolestaan syövät limalevää. Toisaalta limalevän mystistä vähenemistä on ilmennyt myös joissakin muissa järvissä. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan seuraavia uintikesiä, jolloin toivottavasti käytössä on sekä viemäröinti että nykyistä enemmän vesienhoitorakenteita.
Pintavalutus vähentää rautasaostumaa
Ensimmäisen analyysin mukaan Kokko-ojan pintavalutusalue vähensi vedessä kulkeutuvaa kiintoainetta neljäosalla. Myös silmämääräisesti on havaittavissa, että alueelle laskeutuu runsaasti ruskeaa saostumaa. Kokko-ojan padolla ja puusuisteilla aikaan saatu pintavalutusalue on suhteellisen pieni. Pintavalutuksen odotetaan lisäksi tehostuvan, kun alueelle syntyy siellä viihtyvä kasvillisuus. Viime syksynä rakennettua pintavalutusaluetta ei toistaiseksi ole saatu kokonaan käyttöön alemman padon teknisten ongelmien vuoksi. Vahvoja viitteitä on kuitenkin siitä, että koko valuma-alueelle sunniteltujen toimenpiden toteuttaminen voisi vähentää kiintoaineen valuntaa Jäälinjärveen huomattavasti.
Lähivedet asukkaille tärkeitä
Kellon ja Jäälin välisen alueen asukkaille tehtiin lähivesiä koskeva ns. arvottamistutkimus, joka valmistui 27.6.2013. Tutkimusraportin löydät täältä Arvottamistutkimus ja asiaa koskevan lehdistötiedotteen täältä: Lehdistötiedote .
Tutkimuslueella (Kalimenjoen valuma-alue) asuu noin 12 000 ihmistä. Kyselylomake, joka sisälsi paljon tietoa vesienhoidosta, lähetettiin lähes joka toiseen alueen talouteen. Vastausprosentti oli 31. Vastauksista 35 prosenttia tuli Jäälin postinumeroalueelta. Vastaajista 95 prosenttia piti Oulun seudun pienvesistöjen vaalimista erittäin tai melko tärkeänä. Vastaajista 2 prosenttia ilmoitti, ettei vesistöjen tila kiinnosta.
Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistys oli jääliläisille vastaajille hyvin tuttu: 84 prosenttia oli kuullut yhdistyksestä ja 88 prosenttia tiesi Jäälinjärven tutkimuksista ja hoitokalastuksesta. Jääliläisistä vastaajista 43 prosenttia ilmoitti olevansa valmis osallistumaan vesien hoitoon talkootyöllä ja 32 prosenttia maksamaan yhdistyksen jäsenmaksun. 15 prosenttia ilmoitti olevansa valmis lahjoittamaan kertaluonteisen vesienhoitomaksun, ja 11 henkilöä maksoi sen saman tien. Kaksi vastaajaa ei ollut tyytyväinen yhdistyksen toimintaan, ja 15 vastaajaa epäili vesienhoitotoimien tehokkuutta siinä määrin, ettei ollut valmis maksuihin. Maksuista kieltäytymisen tärkein syy varattomuuden ohella oli, että yhteiskunnan tulisi pystyä rahoittamaan vesienhoidon kustannukset.
Vastaajat antoivat runsaasti ehdotuksia vesien hoitoon. Myös kiitosta tuli niin yhdistykselle kuin tutkimuksen kyselylomakkeelle.
.
Rantapohja: Jäälin vesistä esimerkkitapaus
Rantapohja uutisoi taas näyttävästi Jäälin vesien kunnostuksesta. Juttuun inspiroi Kaisa Savolaisen diplomityö, jossa koko Jäälinojan vesistön tilaa ja kunnostusta on käsitelty laajasti ja monipuolisesti. Jutun löydät täältä: Rantapohja 100113
”Muuttuneen vesistön kokonaisvaltainen kunnostus” – diplomityö valmis
Kaisa Savolaisen diplomityö ”Muuttuneen vesistön kokonaisvaltainen kunnostus – esimerkkinä Jäälinojan vesistö” valmistui. Työ on hyvin kattava ”käsikirja” koko vesistöstä, sen kuormituslähteistä ja kunnostusmahdollisuuksista. Vesistön kuormitus ei ole erityisen voimakasta. Vesistön tilan ja sen kohentamisen kannalta jätevesillä ja pihalannoituksella on kuitenkin suuri merkitys siksi, että näistä lähteistä tuleva fosfori on liukoisessa muodossa ja siten helposti vesieliöstön käytettävissä. Muiden lähteiden fosfori taas on suurelta osin sitoutuneena humukseen ja kiintoaineeseen.
Jäälinojaan tulevassa fosforikuormassa ihmistoiminnan osuus on suurempi kuin Jäälinjärvessä. Liuenneen fosforin pitoisuus kasvaa Jäälinojassa alavirtaan mentäessä. Myös suolistoperäisten bakteerin määrä kasvaa voimakkaasti Jäälinojassa alavirtaan kuljettaessa, mikä kertoo jätevesikuormituksesta.
Vesistön tilan kohentamisessa lähtökohtana tulee olla ihmistoiminnan aiheuttaman kuormituksen pienentäminen. Jätevesien viemäröinti on tässä erityisen tehokas, sillä jätevesikuorma poistuu tällöin kokonaan. Myös pihojen lannoitukseen on syytä kiinnittää huomiota ja huolehtia siitä, etteivät ravinnepitoiset valumavedet kulkeudu vesistöön.
Jäälinjärven virkistyskäyttöä haittaavat erityisesti järveen kulkeutuva kiintoaines sekä limalevä. Suunnitelluilla vesienhoitorakenteilla tulevan kiintoainemäärän arvioidaan vähenevän puoleen. Haitallisen lietteen poistamisessa ruoppaus on mahdollista mutta kallista. Limaleväongelmaan ei ole olemassa selvää ratkaisua. Ravinnekuormituksen pieneneminen ja veden kirkastuminen todennäköisesti vähentäisivät ongelmaa. Särkikalojen vähentäminen on tärkeä kunnostusmuoto. Se vaikuttaa järven ravintoketjuun ja mahdollisesti myös limalevän määrään, poistaa ravinteita järvestä, vähentää pohjasta veteen liukenevia ravinteita ja parantaa kalakannan rakennetta virkistyskalastuksen kannalta. Veden ja pohjan käsittely vesikemikaaleilla on myös mahdollista, mutta se vaatii vielä lisätutkimuksia. Allaskokeessa käytetty Phoslock-kemikaali ei toiminut Jäälinjärvellä.
Diplomityö on luettavissa kokonaan täältä: Diplomityö
Lähes joka toinen osallistui talkoisiin
Vuoden 2012 talkootöiden määrä on mittava: yhteensä 1588 tuntia. Lähes puolet työstä kului vesienhoitorakenteisiin, paitsi itse rakentamistyöhön, myös monitahoiseen valmisteluun, maanomistajasopimuksiin yms. rakentamisen edellytyksiin. Myös panostus tutkimukseen oli mittava. Tutkimukset pitivät sisällään veden laadun mittaukset ja analyysit sekä Jäälinjärven allaskokeen. Tutkimustunteihin ei sisälly Kaisa Savolaisen diplomityö. Lisäksi kalastukseen käytettiin huomattavasti talkootyötä, minkä lisäksi ”hoitokalastusisku” ostettiin ammattikalastajilta.
Talkoihin osallistui kaikkiaan 35 eri henkilöä. Tulos on erittäin hyvä; jäsenistä siis lähes joka toinen osallistui talkootöihin.
Katso tuntijakauma tästä: Talkootunnit 2012
Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistys ry 