Category Archives: Vesitutkimukset
Kosteikot pienensivät Jäälinjärven kuormitusta – tulvakesä peitti näkyvät vaikutukset
Yhdistys on ottanut kesän aikana vesinäytteitä viidestä pisteestä kuusi kertaa kustakin. Tutkimuksilla on haluttu selvittää, vaikuttavatko Korteojan ja Kalamäen kosteikot Jäälinjärveen tulevan veden laatuun.
Korteojan ja Saarisenojan veden laatu on erilainen. Korteojan ongelmana ovat korkeat ravinnepitoisuudet. Saarisenoja taas tuottaa paljon kiintoainetta järveen. Jäälinjärveen tulevista vesistä noin neljäsosa purkautuu Korteojasta ja kolme neljäsosaa Saarisenojasta.
Korteojan kosteikko vähensi ravinteita huomattavasti. Liukoisen typen pitoisuudet pienenivät 55 – 95 prosenttia. Fosfaattifosfori väheni eri näytteissä 25 – 40 prosenttia. Kiintoaine ei vähentynyt paitsi silloin, kun tulevan veden kiintoainepitoisuus oli poikkeuksellisen suuri.
Kalamäen kosteikon vaikutus kiintoaineeseen vaihteli 0 – 65 prosenttiin. Kiintoaineen tuloksia huonontaa erityisesti pitkälle kesää jatkunut tulva, ja mittauksissa on muitakin epävarmuuksia. Kalamäki ei myöskään ollut täysin toimintakunnossa vielä kesällä. Todennäköisesti todellinen vähenemä on suurempi kuin analyysitulokset. Typen liukoiset jakeet pienenivät myös Kalamäen kosteikossa selvästi, mutta fosfori ei vähentynyt.
Kosteikoiden vaikuttavuudesta saadaan luotettava käsitys vasta tulevina vuosina, kun kasvillisuus kehittyy ja olosuhteet vakiintuvat.
Jäälinjärvessä positiiviset vaikutukset eivät näkyneet. Tulovesimäärä Jäälinjärveen oli kesän ´puoliväliin saakka nelin- viisinkertainen normaalikesään. Huonolaatuinen tulvavesi täytti järven jo heinäkuun puolivälissä.
Vesianalyysitulokset voi katsoa taulukkona sivuston kohdasta Vesitutkimukset. Tulokset on koottu myös graafiseksi esitykseksi, jota voit katsoa täältä: Vesianalyysitulokset 2015
Jäälinsoutu kiinnosti monia
Yhdistys oli näkyvästi esillä Jäälin asukasyhdistyksen järjestämässä soututapahtumassa. Yhdistyksen joukkue sijoittui kirkkovenesoudussa toiseksi. Voiton vei Kutteritien Huopaajat. Vesienhoidosta kerrottiin esittelypisteessä. Erityisteemoina olivat koko kesän jatkunut tulva sekä kosteikkojen vaikuttavuustutkimukset. Asiasta kertovat graafit voit katsota täältä: Tarkkailutuloksia . Eri pisteitä otettuja vesinäytteitä oli esillä. Yhdistyksen esittelyvideo pyöri nonstop-esityksenä.
Soututapahtuman ohjelma oli kokonaisuutena monipuolinen. Aluella esiintyi taikuri, lapset voivat telmiä pomppulinnassa, Kiimingin harmonikkakerho viihdytti ja ravitsemuksesta huolehtivat sekä Jäälin asukasyhdistys että Jäälinmajan väki. Tapahtuman kruunasi koko kesän paras sää.
Alkukesän tulovesimäärä valtavan suuri
Jäälinjärven vesi on nyt hyvin sameaa. Järveen on alkukesän aikana tullut moninkertainen määrä vettä normaaliin verrattuna. Tavallisesti Jäälinjärven vesi on kevättulvan jälkeen melko kirkasta. Kesän mittaan järveen tulee ruskeaa vettä, joka sisältää paljon kiintoainesta. Sitä mukaa kun vesi järvessä vaihtuu, myös järven vesi muuttuu tummemmaksi. Tänä kesänä järven vesi on vaihtunut kesäkuun alusta lähtien jo kahteen kertaan, joten järvi on täynnä heikkolaatuista ojavettä. Osaltaan veden ilmettä heikentävät myös kuusen ruosteen laskeumat. Analyysitulosten mukaan uudet kosteikot näyttäisivät toimivan, mutta tällaisissa olosuhteissa ne eivät alkuunkaan riitä tulevien vesien puhdistamiseen. Tulovesimäärän kertymät viime vuosilta näet täältä Tulovesimäärä Jäälinjärveen
Kalamäki vähensi kiintoainetta, Korteoja ravinteita
Suuret virtaamat vaikeuttavat kosteikkojen vaikuttavuuden selvittämistä, kun koko kesänä ei ole päästy hankkeiden mitoitusolosuhteisiin. Heinäkuun lopulla otetuissa näytteissä Kalamäen ja Korteojan kosteikoiden myönteinen vaikutus näytti kuitenkin selvältä. Kalamäen kosteikolla kiintoainepoitoisuus pieneni neljäsosalla. Kokonaistyppipitoisuus pieneni hiukan mutta liukoinen ammoniumtyppi peräti 70 prosenttia. Fosforipitoisuudet eivät muuttuneet.
Korteojan ravinnepitoisuudet ovat edelleen erittäin korkeat. Liukoisen typen muodot vähenivät kuitenkin kosteikon ansiosta 75 – 90 prosentilla. Myös liukoinen fosfori väheni 25 prosenttia ja kokonaisfosfori 16 prosenttia. Kiintoainetta Korteojan kosteikko ei poistanut.
Jäälinjärveen tulee paljon melko hyvää vettä
Kesän ensimmäiset vesinäytteet otettiin 22. kesäkuuta Saarisenojasta, Korteojasta ja Jäälinjärven luusuasta. Kosteikoiden vaikutuksista analyysit eivät kerro mitään, sillä ojissa vallitsee edelleen tulva. Esim. Kalamäen tulvapato on ollut pakko pitää auki lähes jatkuvasti. Kosteikoilla ei siis ole näissä olosuhteissa edellytyksiä toimia.
Tulevan veden kiintoainepitoisuudet ovat pienet verrattuna normaaliin kesätilanteeseen. Saarisenojassa pitoisuus oli 8,5 mg/l, kun normaalisti lukemat kesällä liikkuvat 30 – 50 suuruusluokassa. Korteojan pitoisuus oli 4,1 ja Jäälinjärven luusuassa 3,2 mg/l. Järveen ei siis jää paljon kiintoainetta. Ravinteiden pitoisuudet ovat kohtalaisen alhaiset. Väriltään Korteojan vesi on tumminta, väriluku 330. Saariseojan luku on 260 ja Jäälinjärven luusuan luku 160. Järvestä lähteväkin vesi on siis aika tummaa. Vedet ovat hieman happamia pH:n vaihdellessa välillä 5,6 … 6,1.
Vesivolyymit ovat hurjan suuret. Huhtikuun puolivälistä lukien Jäälinjärveen on tähän mennessä tullut vettä noin 10 miljoonaa kuutiota. Kun järven tilavuus on 2,5 milj. kuutiota, vesi on vaihtunut jo neljään kertaan. Kun tulva aikanaan loppuu, järveen jää sitä vettä mitä valuma-alueelta on viimeksi tullut. Normaaleilla kesävirtaamilla viipymä on sadan vuorokauden luokkaa.
Kaleva uutisoi robottiluotauksen
Aquamerine Robots sai kehittelemänsä robottiveneen Kalevaan. Robottia testattiin Jäälinjärvellä pari viikkoa sitten. Asiasta kerrottiin yhdistyksen sivuilla, ja myös tutkimusraportti, joka sisältää mm. syvyyskartan, löytyy yhdistyksen sivuilta. Kalevan jutun löydät täältä: Kaleva robottiveneestä
Vesienhoitorakenteet vähensivät ravinteita
Korteojan kosteikko ja Kokko-ojan haaran pintavalutus olivat viime kesän erityistarkkailussa. Tarkoitus oli selvittää, toimivatko rakenteet toivotulla tavalla. Näytteitä otettiin rakenteiden ylä- ja alapuolelta viisi kertaa. Kiintoaine analysoitiin kaikista näytteistä ja ravinteet kolme kertaa.
Molemmat kohteet poistivat vedestä ammoniumtypen kokonaan. Korteojan kosteikko vähensi lisäksi fosfaattifosforia kahdella näytteenottokerralla 25 – 40 prosenttia. Korteojan analyyseja sekoittivat jätevesipulssit, joista ainakin yksi osui mitä ilmeisimmin suoraan näytteeseen.
Järven kiusallisimpia haittatekijöitä on tuloveden mukana kulkeutuva kiintoaine, joka on pääasiassa rautasaostumaa. Kiintoaineen pidättymisessä ei saavutettu toivottuja tuloksia. Kokko-ojan haaran pintavalutuksessa kiintoaine väheni alkukesästä. Myöhemmin toimintaa haittasi turpeen nouseminen kellumaan, mikä muutti virtauksia niin, että suuri osa vedestä palaa takaisin uomaan pian padon jälkeen. Silmämääräisesti rautasaostumaa on kuitenkin laskeutunut pintavalutusalueelle huomattavasti. Rakenteen toimintaa on vielä parannettava prosessin tehostamiseksi.
Korteojan kiintoainespitoisuudet hieman kasvoivat pintavalutuksessa. Silmämääräisesti pintavalutuksen alapuolinen vesi näyttää selvästi puhtaammalta kuin yläpuolinen vesi. Suolla näkyy ruskeaa laskeumaa. Tämä viittaa siihen, että rautasaostumaa pidättyy pintavalutusalueelle. On mahdollista, jopa todennäköistä, että pintavalutuksen alapuolella oleva kiintoaine koostuu suolta huuhtoutuneista kasvinosista ym. orgaanisesta aineksesta, joka ei ole niin haitallista kuin rautasaostuma. Tätä ei ole varmistettu tutkimuksin.
Asiantuntijoiden mukaan kosteikoiden ja pintavalutusalueiden kehittyminen toimiviksi saattaa vaatia useita vuosia, sillä kasvillisuuden mukautuminen uusiin oloihin ottaa aikansa. Tarkkailua on siis jatkettava. Ensi vuonna rakennettavalta Kalamäen kosteikolta odotetaan paljon.
EAKR-hankkeen ohjausryhmä kokoontui
”Omatoimisen vesistökunnostuksen toiminitamalli” -hankkeen ohjausryhmä kokoontui 24.9. Työ alkaa olla loppusuoralla. Käsikäsikirjan keskeinen sisältö on ollut ohjausryhmän jäsenillä kommentoitavana, ja myös nettitoteutusta on päästy testaamaan. Ohjausryhmä antoi kiitosta sisällön laajuudesta ja monipuolisuudesta sekä tekstin helposta luettavuudesta. Hankkeeseen liittyvät testihakkeet, Kokkojärvenniityn ja Korteojan kosteikot, ovat valmiit ja käytössä. Niiden vaikuttavuutta on tutkittu vesianalyyseillä kesän ajan. Vesienhoitokohteiden kiinnostavuutta on selvitetty kyselytutkimusten avulla.
Ohjausryhmä ei ollut havainnut aineistossa sellaisia puutteita, joihin vielä olisi tarpeen erityisesti panostaa. Hankkeen määräaika päättyy 30.11.2014, minkä jälkeen käsikirja julkistetaan sekä internet-versiona että verkosta ladattavana pdf-versiona.
Kesän 2013 vesitutkimuksista raportti
Kari Kainua, jolla on laaja ja monipuolinen vesiosaaminen, on laatinut yhteenvetoraportin kuluneen kesän vesitutkimuksista. Aikaisempien kesien tapaan Jäälinjärveen tulevien vesien näytteitä otettiin Saarisenojasta ja Korteojasta. Lähtevän veden näytteet otettiin Jäälinojasta. Paavo Vehkomäki huolehti näytteenotosta ja tutki itse myös pääosan kiintoaineista. Muut näytteet tutkittiin Nablabs Oy:n laboratoriossa.
Kiintoainetilanne oli edellisten kesien kaltainen. Jäälinjärveen laskeutui noin 60 prosenttia järveen tulevasta kiintoaineesta. Karkean taselaskennan mukaan kiintoainetta kertyi järveen n. 18 tonnia kuiva-aineena mitattuna. Veteen laimenneena lietteen tilavuus on hyvin paljon suurempi. On huomattava, että tarkkailujakso kesti vain noin 5 kuukautta, joten koko vuoden kertymä on suurempi. Valtaosa kiintoaineesta tuli Saarisenojasta. Tulevan veden kiintoainepitoisuudet ovat korkeimmillaan keskikesällä pienten virtaamien aikaan, mikä johtuu pohjaveteen liuenneen raudan saostumisesta metsäojaverkostossa.
Vedenlaatuparametrien (ravinteeet ja leväbiomassa) mukaan Jäälinjärvi on rehevä. Korkeimmat ravinnepitoisuudet olivat Korteojan vedessä. Siellä fosforin kokonaismäärästä 60 prosenttia oli liukoisessa muodossa. Saarisenojassa liukoinen osuus oli puolet. Jäälinojassa taas liukoisen fosforin määrä oli pieni, joten fosfori kuluu järvessä ja aiheuttaa siellä rehevyyttä. Myös klorofyllimittaukset vahvistavat tätä kuvaa.
Kari on myös vertaillut Jäälinjärveä Kiiminkijokeen ja Pyykösjärveen. Jäälinjärven vesi on sameinta ja siinä on eniten kiintoaineita. Myös väriarvot ovat korkeimmat, mikä johtuu suuresta rautapitoisuudesta. Pyykösjärven vedessä on enemmän ravinteita. Pyykösjärven (ja Kuivasjärven) vedenlaatua parannetaan johtamalla sinne Oulujoen vettä.
Pitkän aikavälin tarkastelussa Jäälinjärven vedenlaadussa ei ole havaittavissa trendinomaisia muutoksia. Myöskään viimeaikaiset vesienhoitotoimet eivät vielä näy vesianalyyseissä. Kari toteaakin, että järven kuntoutuminen on hidas prosessi, ja vuosien välinen normaali vaihtelu vaikeuttaa tulostentulkintaa lyhyellä aikavälillä.
Tutustu Karin raporttiin. Se on selkeä, ymmärrettävä ja hyvin kirjoitettu. Löydät sen täältä: Vesitutkimukset 2013
Limalevää sadasosa aikaisemmasta
Syyskuun alussa otetussa näytteessä Jäälinjärven vedessä oli limalevää 16 mikrogrammaa litrassa eli noin sadasosa kahden vuoden takaiseen, samaan vuoden aikaan otettuun näytteeseen verrattuna. Uimarien havainnot kertovat, että limalevää on koko kesän ollut huomattavasti aikaisempaa vähemmän. Kunnon selitystä ilmiölle ei ole. Kuten jo aikaisemmin pohdiskeltiin, särkien vähentäminen olisi saattanut lisätä suurikokoisia vesikirppuja, jotka puolestaan syövät limalevää. Toisaalta limalevän mystistä vähenemistä on ilmennyt myös joissakin muissa järvissä. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan seuraavia uintikesiä, jolloin toivottavasti käytössä on sekä viemäröinti että nykyistä enemmän vesienhoitorakenteita.
