Category Archives: Vesitutkimukset
Kasvu käynnissä Jäälin tutkimuslautoilla
Bioremediaatiotutkimukseen valitut kasvit on siirretty kelluville lautoille. Neljä viidestä lajista näyttää sopeutuvan lautoille. Erityisen hyvin on käynnistynyt osmankäämin ja suovehkan kasvu. Pikkulimaska kärsi siirrosta, mutta kasvi on toipumassa. Isonäkinsammal ei tutkimuskohteessa menesty. ”Ylimääräisellä” lautalla kokeillaan kesän aikana vielä joitakin muita kasveja. Kaikki kasvit on punnittu istutettaessa, ja niiden biomassan tuottoa voidaan seurata kesän aikana.
Tutkimuksen aikana dokumentoidaan kasvuolosuhteet ja tehdään mittauksia vedestä. Sääasema ja muita laitteita – mukaan lukien kameravalvonta – asennetaan lähipäivinä.
Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten kasvit ottavat ravinteita virtaavasta vedestä kun niiden juuret ovat vapaasti vedessä.
Tutkimuslauttakokonaisuus
Osmankäämi
Suovehka
Tutkijat tutustuivat Jäälinjärven valuma-alueeseen ja vesienhoitoon
Kuuden hengen tutkijaryhmä Oulun yliopistosta ja Suomen ympäristökeskuksesta tutustui Jäälinjärven valuma-alueella havaittaviin rautailmiöihin. Runsasta rautasaostumaa esiintyy lukuisissa alueen metsäojissa. Niistä rautasaostuma valuu virtauksen mukana kohti Jäälinjärveä. Yhdistyksen vesienhoitorakenteilla pyritään vähentämään raudan päätymistä Jäälinjärveen. Rauta on peräisin maaperästä, mistä se kulkeutuu metsäojiin pohjavesivirtauksen mukana. Ilmiö on todettu mittasuhteiltaan massiiviseksi.
Raudan esiintymisessä on monia mielenkiintoisia piirteitä, joille ei ole tiedossa selityksiä. Miksi rauta lähtee liikkeelle? Rautasaostumaa kulkeutuu eniten keski- ja loppukesällä, siis lämpimän veden aikaan. Onko kysymys kemiasta, bakteeritoiminnasta, fyysisistä seikoista vai mistä? Kokkohaaran lietteenkeruualtaan äskeinen tyhjennys osoitti, että talvella rautaa liikkuu vähän.
Vierailulla käynyt tutkijaryhmä on laatinut EU-rahoitusta varten tutkimussuunnitelman, jolla pyritään selvittämään raudan kulkeutumiseen liittyviä mekanismeja. Jäälinjärven valuma-alueelle suunnitellaan koealueita, joiden avulla pyritään selvittämään, voiko raudan irtoamista maaperästä joillakin toimenpiteillä vähentää. Mikäli hanke saa rahoituksen, työ käynnistyy vuonna 2018.
Vierailulla sovittiin alustavasti yhteistyön tiivistämisestä myös kohta käynnistyvässä Kalimenjoki-tutkimuksessa.
Oulun yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat tutustuivat myös Kalamäen bioremediaatiotutkimukseen Jukka Pekkasen johdolla.
Kaleva uutisoi näyttävästi bioremediaatiohankkeen
Kaleva kertoi käynnistymässä olevasta tutkimushankkeesta kahdeksan palstan jutulla. Tutkimuksella selvitetään veden pinnalla kasvavien kasvien kykyä ottaa raviteita vedestä. Tutkimuksen rakenteet ovat valmiit ja lähes kaikki kasvit on istutettu lautoille. Kasvien odotetaan kasvattavan juurensa lauttojen alle, jolloin juuret ottavat ravinteita suoraan virtaavasta vedestä. Kalevan juttu on luettavissa täältä: Bioremediaatio Kaleva 020617
Rantapohja täytti etusivun ja pääuutissivun Jäälin bioremediaatiohankkeella
Rantapohja teki näyttävän jutun Jäälin kasvilauttatutkimuksesta. Kelluville lautoille istutettavilla kasveilla tutkitaan niiden kykyä ottaa ravinteita suoraan vedestä. Lue juttu täältä: Rantapohja 300517
Osmankäämit istutettiin lautalle
Bioremediaatiotutkimuksen ensimmäiset kasvit on istutettu. Uuden ”erilaisen” kasvupaikan saivat osmankäämin juurakot, joita istutettiin kahdelle lautalle. Kasvin juurten on määrä kasvaa lautan alapuolelle veteen. Toisen lautan alapinta on varustettu ns. mikrobialustalla, jonka on määrä tehostaa bakteeritoimintaa. Osmankäämi kasvattaa lisäksi varastojuuren, jonka varassa kasvi talvehtii. Varastojuuren ”maa-aineksena” toimii lecasorakerros, jonka kellunta säädetään niin, että pintakerros pysyy veden pinnan yläpuolella.
Jokainen istutettava juuri pestään ja punnitaan. Määräosa juurista nostetaan syksyllä ja punnitaan juurten, varren ja mahdollisesti myös kukkien kasvimassa ja määritellään niihen kertyneet ravinteet. Osa juurista jätetään talvehtimaan.
Kasvien irroituksessa, käsittelyssä ja istutuksessa avusti kolme Oulun yliopiston opiskelijaa. Istutukset jatkuvat tulevalla viikolla. Osmankäämin lisäksi lautoille istutetaan järviruoko, pikkulimaska, suovehka ja isonäkinsammal.
Jokainen juurakko punnitaan ennen istutusta lecasora-alustalle
Kiintoaineessa on paljon rautaa ja ravinteita
Kalamäen lietealtaan tulokanava on lähestulkoon täyttynyt kiintoainelietteellä. Kanava on kaivettu talvella 2015. Lietteestä tehdystä analyysistä käy ilmi, että fosforipitoisuus on noin tuhatkertainen virtaavaan veteen verrattuna. Tulokanavan lietteeseen on sitoutumnut fosforia jopa kymmeniä kiloja, kun koko kasvukauden aikana Jäälinjärveen tulee fosforia vajaat sata kiloa. Kuivatussa lietteessä rautaa on jopa 300 grammaa kilossa. Rauta sitoo fosforia tehokkaasti. Sen vuoksi on erityisen tärkeää saada liete pysähtymään ja pois vedestä ennen sen valumista järveen. Nykyiset kaksi lietteenkeruujärjestelmää pidättävät lietettä merkittävästi mutta eivät riittävästi. Lisätoimia joudutaan pohtimaan.
Bioremediaatiorakenteita tehdään
Bioremediaatiotutkimus käynnistyy Kalamäessä heti lumien lähdettyä. Kiinteät rakenteet tehtiin viime kesänä, ja nyt rakennetaan kahdeksan niihin tukeutuvaa lauttaa kasvialustoiksi. Ponttoonit kannattelevat lauttoja, joihin tulee erilaisia alustoja istutettavista kasveista ja tutkimustavoitteista riippuen. Tutkimuksessa käytettävät kasvit ovat järviruoko, osmankäämi, pikkulimaska, suovehka ja isonäkinsammal. Kasvit siirretään lautoille luonnosta heti kasvukauden alkaessa. Kasvien juuret ovat vapaasti vedessä. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka paljon eri kasvit ottavat ravinteita virtaavasta vedestä.
Tutkittavana on uusi vedenpuhdistusmentelmä. Tutkimuksen tavoitteena on saada käsitys menetelmän toimivuudesta ja tuottaa mitoitusarvot menetelmän käytännön soveltamista varten. Keskeiset tutkimukset tehdään tulevana kesänä, ja hanke raportoidaan seuraavana vuonna. Hankkeelle on saatu maa- ja metsätalousministeriön erillisrahoitus. Kaikki tutkimukseen tarvittavat työt tehdään talkoilla.
BR-tutkimuksen kiinteät rakenteet
Kasvilautan puukehää kootaan
Kasvilautan virtauksia ohjataan pressuseinämillä
Rauta-humustutkimusta viritellään
Suomen ympäristökeskuksen Oulun toimistossa keskusteltiin suurella tutkijaryhmällä massiivisesta rauta-humusilmiöstä, joka on noussut esiin Jäälin kunnostushankkeen yhteydessä. Sekä ympäristökeskuksen että yliopiston tutkijat pitävät asiaan liittyvien ilmiöiden selvittämistä tarpeellisena. Raudan esiintymisestä vesistöissä on paljon tietoa. Sen sijaan raudan kulkeutumismekanismit vesistöön tunnetaan huonommin. Keskustelussa ideoitiin tutkimusteemoja ja käytiin läpi rahoitusmahdollisuuksia. Lähiaikoina käydään keskustelu ruotsalaisten kiinnostuksesta aiheeseen. Tämä taas vaikuttaa EU-rahoituskanavien soveltuvuuteen. Käytäntöön sovellettavien tulosten saaminen ottaa aikaa, sillä todennäköisesti tarvitaan myös kenttäkokeita.
Yhdistys ilmaisi huolensa kaupunkirakentamisen vaikutuksista vesistöön
Yhdistys on lähettänyt Oulun kaupungille huolenilmauksen, jossa kiinnitetään huomiota pohjaveden alentamiseen erilaisissa rakentamishankkeissa. Yhdistyksen saaman käsityksen mukaan alueella sijaitsee yleisesti rikkipitoisia maita, jotka aiheuttavat metallien irtoamista, jos pohjaveden pintaa lasketaan. Näkemystään yhdistys perustelee Jäälinjärven tulovesien massiivisella kiintoaineilmiöllä, jonka taustalla on mitä ilmeisimmin pohjavesien alentaminen valuma-alueella. Pohjaveden alentaminen on kaupunkirakentamisessa yleistä. Yhdistys on tehnyt Suomen ympäristökeskukselle aloitteen tieteellisen tutkimuksen käynnistämisestä aiheesta. Yhdistys toivoo kaupungilta yhteistoimintaa ja tutkimukseen osallistumista. Kirjoitukseen on liitetty linkki Kokkohaaran lietteenpumppausvideoon: https://1drv.ms/v/s!AnEbyXyVQYoV1j-TB_vC1MmegTVM
Kalamäen kiintoaineen määrää selvitetty
Kalamäen kosteikon pidättämän kiintoaineen määrää on selvitetty lietenäytteillä, jotka on tutkittu Suomen ympäristökeskuksen Oulun laboratoriossa. Lietettä on kertynyt erityisen paljon kosteikkoon johtavaan tulokanavaan. Lietteen märää on siellä noin 1000 kuutiometriä, ja sen kuiva-ainemäärä on noin 9000 kiloa. Kun lietteenkeruualtaasta on kahtena kesänä pumpattu pois noin 6000 kiloa lietettä kuiva-aineena määritettynä, yhteensä Kalamäen kosteikko on tähän mennessä pidättänyt lietettä noin 15 000 kiloa. Lietteen vesipitoisuus on noin 99 prosenttia. Lietettä on pumpattu pois Kalamäen lisäksi Kokkohaaran altaasta. Näihin kahteen systeemiin on jäänyt lietettä tähän mennessä ainakin 2000 kuutiometriä. Järveen päätyessään tämä lietemäärä vastaa keskimäärin noin kahden millimetrin kerrosta järven pohjalla. Rakenteiden läpi kulkee kuitenkin edelleen huomattava määrä kiintoainetta.
Ensiksi olisi ratkaistava, miten Kalamäen kosteikon tulokanavaan kertynyt liete saataisiin pois vesistöstä. Myös lisätoimia joudutaan pohtimaan. Itse ilmiön syntymekanismin selvittämiseen tarvitaan tieteellistä tutkimusta. Sellaista on esitetty Suomen ympäristökeskukselle.
Kalamäen kosteikon yleisjärjestelyn näet täältä: Kalamäen kosteikko
Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistys ry 