Author Archives: vhybirger
Kalamäessä pumpattiin lietettä
Kalamäen lietteenkeruualtaasta pumpattiin usean päivän aikana sinne kertynyttä lietettä. Määrää ei mitattu, mutta aiemman kokemuksen mukaan se on kuiva-aineena määritettynä joka tapauksessa tuhansia kiloja. Liete pumpattiin läheiselle suolle, mihin se laskeutuu ja kuivuu.
Lietealtaaseen johtavassa kanavassa on vastoin ennakko-odotuksia erittäin paljon lietettä, karkean tutkimuksen mukaan kuiva-aineena noin 9000 kiloa. Lietteen poistaminen kanavasta on ongelmallista. Mahdollisuuksia selvitetään parhaillaan. Lietteen poistaminen on tärkeää, paitsi vedessä olevan kiintoaineen vähentämiseksi, myös siksi, että rautapitoiseen lietteeseen on sitoutunut paljon järven kannalta haitallista fosforia.
Kalamäen tulvasillan kantta vahvistettiin yhteistyössä
Kalamäen kosteikon rakentamisen yhteydessä tieuran kohdalle tehtiin lisätulva-aukko sen vuoksi, että tulvavedet eivät enää pääseet purkautumaan metsäalueen kautta. Tulva-aukkoon tehtiin silta lähinnä kevyttä liikennettä varten. On osoittautunut, että sillan yli ajetaan aika paljon myös autoilla. Sen vuoksi oli tarpeen asentaa kansilankkujen päälle ajolankut, jotka vähentävät kansilankuille kohdistuvaa rasitusta. Kiimingin Erä osallistui kunnostukseen. Yhteistyössä metsästäjien kanssa on jo aikaisemmin on kunnostettu Kalamäen tietä. Tie sijaitsee Oulun kaupungin omistamalla maalla mutta on ns. ”isännätön”. Tiellä liikkuu paljon mm. lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä ja koululaisia.
Kalamäen tulva-aukon silta ja uudet ajolankut
Kalamäen riistapelto viheriöi
Kiimingin Erä kunnosti jälleen riistapellon Kalamäkeen kosteikon virtausuomasta kaivettujen maiden läjitysalueelle. Peltoon kylvettiin kauraa, naurista, rehukaalia ja rehurapsia. Näkyvällä paikalla on myös nuolukivi. Viime vuonna riistapelto epäonnistui ilmeisesti kuivuuden ja kasvupaikan happamuuden vuoksi. Nyt lisättiin runsaasti kalkkia, ja kosteuttakin on ollut riittävästi. Kasvu on lähtenyt käyntiin hyvin.
Riistapelto kasvaa näkyvällä paikalla Kalamäen kosteikon rannalla.
Jäälinjärven vesi parasta vuosiin
Jäälinjärven vesi on ollut alkukesällä parasta vuosiin. Väriarvot ovat parhaat yhdistyksen toiminta-aikana heinäkuussa mitatuista. Kaikki analyysitulokset ovat luettavissa kohdasta Vesitutkimukset. Jäälinjärven veden väriarvot ovat katsottavissa täältä: Jäälinjärvi veden väri. Myös näkösyvyys on ollut suurempi kuin aiempina vuosina.
Pieniä sinilevähippusia oli havaittavissa heinäkuun alussa runsaan viikon ajan. Sinilevälauttoja ei ole ollut eikä sinilevää ole kertynyt rannoille. Myöskään limalevästä ei ole ollut sanottavaa haittaa. Levät eivät siis ole haitanneet uimista eikä muuta virkistyskäyttöä.
Korteojan uusi pato näyttää toimivan
Runsasrautaisen pohjaveden ohjaaminen Korteojan kosteikkoon näyttää toimivan. Uusi pato rakennettiin viikko sitten vanhaan Korteojan uomaan. Purkautuva pohjavesi ei ole löytänyt uutta reittiä vanhaan uomaan vaan virtaa uuteen padotettuun Korteojaan. Uuden padon yläpuolelle, mihin pohjavesi purkautuu, on jo viikossa muodostunut runsaasti rautasaostumaa ja bakteerikasvustoa. Ennen uuden padon rakentamista tämä massa ohitti kosteikon ja päätyi suoraan Jäälinjärveen. Runsas pohjaveden virtaus vanhaan uomaan oli alun perin yllätys. Uoman oli määrä jäädä kokonaan kuivaksi.
Korteojaan rakennettiin uusi rummulla varustettu pato. Rumpu on suljettu levyllä. Runsasrautainen pohjavesilähde on putken yläpään kohdalla.
Korteojaan uusi pato
Jäälinjärveen laskeva Korteoja on vuonna 2014 käännetty virtaamaan Korteojan kosteikon kautta. Tällöin pari sataa metriä pitkän vanhan uoman osan oli määrä jäädä kuivaksi. Kävi ilmi, että kuivattuun uomaan purkautui yhdestä pisteestä suuri määrä rautapitoista pohjavettä. Uomaan purkautuessaan pohjaveteen lieunnut rauta hapettui ja muodosti suuren määrän rautasaostumaa, joka vesivirran mukana kulkeutui Jäälinjärveen Korteojan kosteikon ohi. Nyt Korteojaan tehtiin pato pohjaveden purkupaikan alapuolelle, jolloin runsasrautainen pohjavesi joutuu kiertämään kosteikon kautta.
Korteojan vesi sameni työn aikana muutamaksi tunniksi. Työkohde oli laadultaan sellainen, ettei samenemista voitu välttää. Samentuman leviämistä Jäälinjärvessä vähensi luonnostaan pieni Korteojan virtaama, noin 30 litraa sekunnissa. Yhdistys pahoittelee, jos samea vesi on aiheuttanut jollekin haittaa. Kyselyjä ei ole tullut.
Jäälin patoja kunnostettiin
Kalamäen lietepatoihin ja Korteojan patoon on tullut syöpymiä, jotka ovat estäneet patojen tarkoituksemukaisen käytön. Kaikki padot on nyt kunnostettu. Työssä käytettiin isoa, pitkällä puomilla varustettua kaivinkonetta. Patojen painepuoli vuorattiin koko padon alueelta isolla suodatinkankaalla, joka painotettiin karkealle murskeella. Kauppapuutarha Kukkiva Kunnas sponsoroi Jäälin vesienhoitoa antamalla yhdistyksen käyttöön korvauksetta suuren traktorin ja maansiirtolavan päiväksi. Murskekuljetukset tehtiin puutarhan traktorilla. Kunnostustyöt tehtiin tavalliseen tapaan talkoilla.
Jäälin vedet hyvälaatuisia
Kesän ensimmäiset vesianalyysit osoittivat todeksi sen, mitä silmin on havaittavissa: Jäälinjärven vesi on hyvälaatuista. Järveen tulevien vesien kiintoainepitoisuudet olivat pienet ja väriarvot Jäälin vesien tyypillisiin arvoihin nähden alhaiset. Saarisenojasta tuli parempaa vettä kuin Korteojasta, ja Kalamäen kosteikko näyttäisi tässäkin tilanteessa hieman vähentävän kiintoainetta ja sameutta. Järvestä lähtevässä vedessä oli enemmän kiintoainetta, sameutta ja väriä kuin tulevissa vesissä.
Myös järven näkösyvyys on poikkeuksellisen hyvä: 100 senttimetriä. Alkukesän lukemat ovat tavallisesti olleet noin 70 – 80 senttiä, ja lukema on tyypillisesti pienentynyt kesän edetessä. Esimerkiksi viime vuoden heinäkuun sateet pienensivät näkösyvyyden nopeasti 45 senttiin. Näkösyvyyttä mitataan upottamalla halkaisijaltaan 30 sentin valkoinen levy veteen ja mittaamalla syvyys, jossa levy lakkaa näkymästä.
Kasvu käynnissä Jäälin tutkimuslautoilla
Bioremediaatiotutkimukseen valitut kasvit on siirretty kelluville lautoille. Neljä viidestä lajista näyttää sopeutuvan lautoille. Erityisen hyvin on käynnistynyt osmankäämin ja suovehkan kasvu. Pikkulimaska kärsi siirrosta, mutta kasvi on toipumassa. Isonäkinsammal ei tutkimuskohteessa menesty. ”Ylimääräisellä” lautalla kokeillaan kesän aikana vielä joitakin muita kasveja. Kaikki kasvit on punnittu istutettaessa, ja niiden biomassan tuottoa voidaan seurata kesän aikana.
Tutkimuksen aikana dokumentoidaan kasvuolosuhteet ja tehdään mittauksia vedestä. Sääasema ja muita laitteita – mukaan lukien kameravalvonta – asennetaan lähipäivinä.
Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten kasvit ottavat ravinteita virtaavasta vedestä kun niiden juuret ovat vapaasti vedessä.
Tutkimuslauttakokonaisuus
Osmankäämi
Suovehka
Tutkijat tutustuivat Jäälinjärven valuma-alueeseen ja vesienhoitoon
Kuuden hengen tutkijaryhmä Oulun yliopistosta ja Suomen ympäristökeskuksesta tutustui Jäälinjärven valuma-alueella havaittaviin rautailmiöihin. Runsasta rautasaostumaa esiintyy lukuisissa alueen metsäojissa. Niistä rautasaostuma valuu virtauksen mukana kohti Jäälinjärveä. Yhdistyksen vesienhoitorakenteilla pyritään vähentämään raudan päätymistä Jäälinjärveen. Rauta on peräisin maaperästä, mistä se kulkeutuu metsäojiin pohjavesivirtauksen mukana. Ilmiö on todettu mittasuhteiltaan massiiviseksi.
Raudan esiintymisessä on monia mielenkiintoisia piirteitä, joille ei ole tiedossa selityksiä. Miksi rauta lähtee liikkeelle? Rautasaostumaa kulkeutuu eniten keski- ja loppukesällä, siis lämpimän veden aikaan. Onko kysymys kemiasta, bakteeritoiminnasta, fyysisistä seikoista vai mistä? Kokkohaaran lietteenkeruualtaan äskeinen tyhjennys osoitti, että talvella rautaa liikkuu vähän.
Vierailulla käynyt tutkijaryhmä on laatinut EU-rahoitusta varten tutkimussuunnitelman, jolla pyritään selvittämään raudan kulkeutumiseen liittyviä mekanismeja. Jäälinjärven valuma-alueelle suunnitellaan koealueita, joiden avulla pyritään selvittämään, voiko raudan irtoamista maaperästä joillakin toimenpiteillä vähentää. Mikäli hanke saa rahoituksen, työ käynnistyy vuonna 2018.
Vierailulla sovittiin alustavasti yhteistyön tiivistämisestä myös kohta käynnistyvässä Kalimenjoki-tutkimuksessa.
Oulun yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat tutustuivat myös Kalamäen bioremediaatiotutkimukseen Jukka Pekkasen johdolla.
Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistys ry 