Suomen johtavat järviasiantuntijat pohtivat Jäälinjärven tilaa
Yhdistys järjesti 13. marraskuuta seminaarin, jonka tarkoituksena oli muodostaa ns. ”Jäälinjärvi-diagnoosi”, ts. ymmärtää, miten Jäälinjärvi toimii, mitkä asiat järven ekologiassa ovat häiriintyneet ja mitä järvelle olisi tehtävissä. Aamupäivän kestäneeseen tilaisuuteen osallistui 18 henkilöä Suomen ympäristökeskuksesta, ELY-keskuksesta, kaupungeista ja yhdistyksistä.
Jäälinjärven yleistilaa koskevassa osassa käytiin tutkimustulosten perusteella läpi järven vedenlaatua, pohjasedimenttiä sekä raudan ja humuksen aikaansaamia ominaispiirteitä. Alustuksissa ja keskusteluissa kävi ilmi, että järviprosessit ja niiden syy-seuraussuhteet ovat äärimmäisen monimutkaisia. Sisäistä kuormitusta mitä ilmeisimmin esiintyy. Kiistatonta on, että kaikki järveen kohdistuva ulkoinen kuormitus olisi minimoitava. Yhdistyksen käynnistämiä valuma-alueen kunnostustoimia pidettiin oikeina ja hyvinä.
Viime kesänä suoritetun allaskokeen tuloksia arvioitiin (ks. artikkeli ”Allaskokeen tulokset hämmentävät). Kokeessa käytetty Phoslock-kemikaali käyttäytyi toisin kuin oli odotettu. Koska kysymyksessä on uusi kemikaali, tutkijat nostivat esiin kysymyksen, miten Phoslock toimii humus- ja rautapitoisissa vesissä.
Limaleväongelmaa pohdittiin syvällisesti. Limalevä on selvästi yleistyvä laji Suomen vesistöissä. Limalevää esiintyy jopa ihmistoiminnan vaikutusalueen ulkopuolella. Levä näyttäisi viihtyvän fosfori- ja humuspitoisissa vesissä. Levä hyödyntää pohjasedimenttiä; Jäälinjärvessä se on helppoa, koska järvi on matala. Levä ei pidä valosta, ja siksi tumma vesi on sille eduksi. Allaskokeen tulosten perusteella Jäälinjärvessä on vähän suurikokoisia vesikirppuja, jotka voisivat käyttää limalevää ravintonaan. Toisaalta levällä on kyky välttää saalistajiaan. Mitään yksittäistä ratkaisua limalevän vähentämiseksi ei ole olemassa.
Kunnostusmahdollisuuksia pohdittaessa hoitokalastuksen merkitys nousi tärkeälle sijalle. Pienten särkien poistaminen vaikuttaa ravintoketjuun, ja pohjan pöyhintä ja ravinteiden palautuminen veteen vähenee. Myös ulkoisen kuormituksen minimointi on tärkeää. Muista vesikemikaaleista tarvittaisiin lisää tutkimustietoa. Seminaarin osanottajat saivat erittäin arvokasta tietoa vesistön eliöyhteisöjen toiminnasta. Niitä arvioidaan huolellisesti jatkotoimia pohdittaessa.
Seminaarin aineisto avautuu seuraavista linkeistä: Seminaarimuistio 131112; Pj:n esitykset: analyysit, kalasto yms; Pohjasedimentti; Rauta-humus; Allaskokeen analyysit; Allaskokeen tulkinta Väisänen; Allaskokeen tulkinta Sammalkorpi; Limaleva; Lehdistötiedote
Posted on 19 marraskuun, 2012, in Uncategorized, Vesien hoito, Vesitutkimukset and tagged hoitokalastus, kalasto, kunnostus, kuormitus, muistio, tapahtuma, Tutkimus, vedenlaatu, vesienhoito. Bookmark the permalink. Jätä kommentti.
Jätä kommentti
Comments 0