Category Archives: Vesien hoito
Jäälinjärvi esimerkkinä
Kaleva kirjoittaa sinilevän lisääntymisestä rannikolla. Jutussa SYKE:n erikoistutkija Satu Maaria Karjalainen muistuttaa, että asiaan voidaan vaikuttaa vähentämällä kuormitusta. Esimerkkinä hän mainitsee Jäälinjärven, jossa sinilevä ei enää juurikaan esiinny.
Jäälinjärven vesi on hyvää
Kuluvan kesän vesiolosuhteet ovat olleet järven virkistyskäytön kannalta hyvät. Veden läpinäkyvyys on hyvä. Limalevästä ei ole pienintäkään merkkiä. Sinilevähippusia esiintyy siellä – täällä lyhytaikaisesti, mutta uintihaittaa niistä ei ole. Virallisella tarkkailupaikalla (Jäälinmajan uimaranta) sinilevää ei ole havaittu viikottaisissa tarkastuksissa. Uimavesitarkkailussa Jäälinmajan uimarannan vesi osoittautui kesäkuussa Oulun seudun parhaaksi.
Jäälinjärven veden laatu riippuu tulovesistä. Tyypillisesti tuloveteen ilmestyy valtava määrä rauta-humuspartikkeleita heinäkuun alkupuolella, kun vedet lämpenevät. Tänä vuonna alkukesä oli kolea. Nyt, kun vedet ovat lämmenneet, tuloveden määrä on hyvin pieni kun sateita on ollut vähän. Viimeisimmät huomattavat sateet ovat tulleet kesäkuun lopussa. Näissä oloissa myös Järviallas toimii hyvin. Viipymä on pitkä ja kiintoainesta ehtii laskeutua paljon. Voidaan olettaa, että tilanne jatkuu hyvänä seuraavaan sadekauteen saakka.
Jäälinmajan uimavesi Oulun parasta
Uimavesien laatu määritetään pääasiassa Escherichia colibakteerien ja suolistoperäisten enterokokkien pitoisuuksien perusteella. Oulun seudun ympäristötoimi määrittää nämä kaikilta virallisilta uimarannoilta. Viimeisimmät näytteet pieniltä yleisiltä uimarannoilta on otettu 23.-24-6.2025. Kun mittaustuloksista muodostetaan epävirallinen indeksi niin, että tulokset suhteutetaan sallittuihin pitoisuuksiin ja lasketaan yhteen, Jäälinmajan uimavesi on Oulun parasta. Pyykösjärven luvut ovat samat, mutta järvessä todettiin pieni määrä sinilevää. Jäälin monttu on ns. EU-uimaranta eikä se ollut tässä näytteenotossa mukana.
Rautailmiön jatkotutkimus ei saanut rahoitusta
Lonnonvarakeskuksen useiden muiden tutkimuslaitosten ja Kiimingin-Jäälin veseinhoitoyhdistyksen kanssa valmistelema, rautailmiöön pureutuva tutkimussuunnitelma ei toteudu ainakaan tässä vaiheessa. Aihe sinänsä kiinnostaa tutkijoita laajasti ja asiaa pidetään tärkeänä. RautaTurve -hankkeen hylkäämisen peruste on EAKR-rahoitusohjelman sisältö ja rakenne. Suunnitelma katsottiin sisältävän liian paljon ns. perustutkimusta. Keskeiset tutkijat selvittävät nyt muita rahoitusvaihtoehtoja.
Katso lisää: https://kiiminginjaalinvedet.net/2025/02/18/rautailmioon-yritetaan-pureutua-syvemmalle/
Yhdistys auttoi kaupunkia ongelmapuun poistamisessa
Jäälinjärven Rantatien varressa ollut rantakoivu aiheutti ongelmia kaupungille. Alue on kaupungin omistama ja sitä käytetään venerantana. Koivuun oli kiinnitetty kettingillä monia veneitä. Yksi veneistä oli ollut käyttämättä vuosia, ja niinpä sen kiinnityskettinki oli hirttänyt puun kuoliaaksi. Kuolleesta puusta muodostui turvallisuusriski. Veneiden poistaminen oli kaupungille ongelma, sillä kettinkien katkaisemista olisi pitänyt järjestää kuulemiset ym. proseduurit.
Koivu oli kallistunut järvelle. Yhdistys ehdotti veneiden perien siirtämistä niin, että koivu voitiin kaataa muodostuneeseen aukkoon ja järveen turvallisesti. Katkaisukohta oli kettinkien yläpuolella. Yhdistys hoiti puun pois järvestä ja tekee siitä polttopuita laavuille tai Jäälinmajalle.
Metsämaiden kuivatus alkaa järkevöityä
Helsingin Sanomat julkaisi tänään laajan artikkelin metsäojitusten vesistövaikutuksista. Keskeinen pointti on vesien tummuminen koko maassa, ja ratkaisevassa asemassa ovat suometsien ojitukset. Rautakin jutussa vilahtaa (Laura Härkönen, SYKE), vaikka humus on pääasiallinen tummumisen syy. Jutussa todetaan myös, ettei ilmiöön ole teknistä ratkaisua vaan on pyrittävä ennaltaehkäisyyn. Sekin todetaan, että liian syvistä ojista on haittaa metsätaloudelle. Jutussa luetellaan kaikki ne näkökohdat, joita Jäälissä on tuotu esiin jo hyvin pitkään.
Yhdistys haluaa osallistua Oulun yliopiston sammal-mibrobitutkimukseen
Oulun yliopisto on etsinyt uutta menetelmää sammalen hyödyntämisessä mm. raudan poistoon mikrobien avulla. Tähänastisissa tutkimuksissa on testattu menetelmän tehokkuutta kontrolloiduissa olosuhteissa. Yliopisto hakee nyt Suomen akatemialta lisärahoitusta hankkeelle, jonka tavoitteena on testata sammalta ja mikrobeja kentällä yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa. Yliopisto on esittänyt yhdistykselle yhteistyötä.
Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistys on ilmaissut kiinnostuksensa asiaan. Yhdistys arvioi, että hanke tuo asiaan kiinnostavan uuden näkökulman ja voi tuottaa toimivan menetelmän ongelman hallintaan. Jäälijärven valuma-alueen eri osista on olemassa runsaasti tietoa, ja siksi olisi luontevaa, että hankkeen maastotutkimuksia suoritettaisiin alueella. Yhdistys voi osoittaa tutkimukseen soveltuvia kohteita ja auttaa mm. maanomistajakontakteissa, logistiikassa ym. käytännön toteutukseen liittyvissä kysymyksissä. Kaikki yhdistyksen hallussa oleva, asiaan liittyvä tieto on tutkimuksen käytettävissä.
Jäälinjärven jokseenkin ainoa ratkaisematon ongelma on raudan massiivinen kulkeutuminen järveen valuma-alueelta. Rautavirtaa ei ole onnistuttu riittävästi vähentämään.
Rautailmiöön yritetään pureutua syvemmälle
Jäälin vesiä – ja monia muitakin – piinaava rautailmiö on todettu hankalaksi. Yhdistys on tehnyt mittavia toimenpiteitä tulovesien mukana virtaavan rauta-humuskiintoaineen pysäyttämiseksi. Vaikka tilanne on parantunut, vesi on edelleen tummaa eikä kovin hyvin läpinäkyvää. Oulun yliopiston RautaVirta -tutkimuksessa selvitettiin vesistön toimintaa ja vesienhoitorakenteiden vaikuttavuutta. Vielä jäi epäselväksi, millaisia prosesseja vesistössä ja maaperässä esiintyy ja voiko niihin jotenkin vaikuttaa.
Aihe kiinnostaa tutkijoita laajasti ja siihen viritellään lisätutkimusta. Ohjelman valmisteluun osallistuvat Oulun yliopiston, SYKEn, LUKE:n, ELY-keskuksen ja Kiimingin- Jäälin vesienhoitoyhdistyksen edustajat. Vaikka ilmiö on yleinen etenkin rannikkoseudulla, Jääli on tutkimuskohteena etulyöntiasemassa siksi, että täällä on jo asiasta paljon tietoa. Tavoitteena on saada EAKR-rahoitusta, jonka turvin työ voisi käynnistyä kesäkauden alussa.
Vesien palautus suolle kiinnostaa metsänomistajia
Metsänomistajien valmiutta harkita vesien palautusta omistamilleen suoalueille on selvitetty John Nurmisen säätiön vetämässä tutkimuksessa. Kysely tehtiin Alavudella, Halsualla, Taivalkoskella ja Ranualla. Vastausia saatiin lähes viisisataa. Yli puolet metsänomistajista piti menetelmää tarpeellisena ja lähes puolet oli valmis harkitsemaan sen käyttöä omilla maillaan.
”Yksitys-VESPA”-hankkeeseen osallistuivat myös Iin Micropolis sekä Tapio Oyj. Rantapohjan jutun tutkimuksesta voit lukea tästä.
Soiden ennallistaminen ja Jäälinmaja vuoden viimeisessä hallituksen kokouksessa
Yhdistys päätti toimintavuotensa tulevaisuutta luotaavien asioiden parissa. Yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset, kuten EU:n ennallistamisasetus sekä METKA-tuki, ohjaavat maankäyttöä niin, että heikkotuottoisia suometsiä voisi olla mahdollista ennallistaa. Hallitus lupautui asiaa koskevaan yhteistyöhön tutkimuslaitosten kanssa. Toisena aiheena oli Jäälinmaja, josta Oulun kaupunki on käynnistänyt myyntineuvottelun yhdistyksen kanssa. Kokouksen pöytäkirja on luettavissa täältä:
Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistys ry 