Blogiarkistot
Tietoa oppilaille: kestävä kehitys ja Jäälin vedet
Jäälin koulun monialaisen oppimiskokonaisuuden jaksolla aiheena oli YK:n Agenda 2030 ja Jäälin vedet. Vesienhoitoyhdistyksen edustajat ottivat ”maailman haltuun” ja kertoivat kahdeksaluokkalaisille, miten Agenda 2030 jalkautuu Jääliin. Agenda 2030 sisältää 17 tavoitetta. Niistä käsiteltiin neljää. Keskeinen sija oli kestävän kehityksen avaamisella. Esimerkiksi rautaongelmasta tuotiin esiin, että pelkästään ympäristönäkökulma edellyttäisi metsäojien tukkimista ja valuma-alueen ennallistamista. Kun otetaan huomioo kestävän kehityksen taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus, päätelmä on, että metsätalouden ja metsäteollisuuden tulee voida toimia mutta toiminta järjestetään mahdollisuuden vähillä ympäristövaikutuksilla.
Puheenvuoron diat voit katsoa tästä:
Rauhaa padotustutkimukselle!
Valumavesien rautailmiötä tutkitaan myös ”Lepppisuonojaksi” nimetyssä ojassa Laivakankaan etelälaidalla. Kiimingin kunta on kaivanut aikanaan ojan Laivakankaan asuntoalueen hulevesien johtamista varten. Oja on erittäin syvä, ja siinä kulkee paljon rautaa. Myös rikin haju on selvästi tunnistettavissa.
Vesienhoitoyhdistys on padottanut ojan vesipintaa puoli metriä vuonna 2020. Ojasta on on otettu vesinäytteitä vuodesta 2018 alkaen. Tarkoitus on selvittää, vähentääkö padotus ja siitä seuraava pohjaveden nousu raudan kulkeutumista. Padotetun alueen kohdalle ojan molemmin puolin on asennettu pohjavesiputkia, joilla seurataan pohjavedenpinnan muutoksia.
Sekä pato että pohjavesiputket ovat ajoittain kohdanneet ilkivaltaa. Tutkimuksen kannalta on tärkeää, että tietoa saadaan pitkältä ajalta, sillä muutokset maaperässä ovat hitaita. Rakenteet ja laitteet ovat edelleen käytössä ja tarvitsevat rauhaa.
Leppisuonojan pato.
Rikottu pohjavesiputki ”lastoitettuna”
Rautavirta -tutkimuksen tekijät vaihtuvat
Oulun yliopistossa tehtävää Jäälin rautailmiötutkimusta vetänyt Markus Saari on siirtynyt Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukseen. Hänen jälkeensä työtä yliopistossa jatkavat Heini Postila ja Petra Korhonen. He kävivät tutustumassa Jäälin kohteisiin 4. marraskuuta. Rautavirta -tutkimuksessa on tarkoitus löytää itse ilmiöön liittyviä selityksiä sekä etsiä toimenpiteitä, joilla raudan kulkeutumista maaperästä vesistöön voitaisiin vähentää. Tutkimus jatkuu ensi vuoden lopulle.
Rautavirta-tutkijat Heini Postila ja Petra Korhonen Jääli-vierailulla Korteojan padolla. Kuva: Markku Vuolteenaho
Korteojan padon peruskorjaus on valmis
Korteojan pato on remontoitu perusteellisesti. Alkuperäisestä padosta säilytettiin vain patolevy, koska sen tiivistepinta oli kunnossa. Itse padon rakenteet olivat taipuneet ja liukuneet, ja pato oli vaarassa kaatua. Myös virtauksen hallinta oli työlästä, koska tulva tullessa padon aukkoa oli avattava nopeasti, jotta tulva ei nousisi liikaa.
Padon tukirakenteet ovat korjauksen jälkeen järeät. Virtausaukkoa on laajennettu niin, että tulvavedet pääsevät purkautumaan ilman paldon avausta. Alapuolen syöpyminen on estetty virranohjaimilla, suodatinkankaalla ja järeällä kiviverhouksella.
Padon tarkoitus on nostaa Korteojan vesi kaivetusta uomasta läheiselle suolle, missä vesi virtaa hitaasti mutkitellen ja purkautuu pieninä puroina takaisin Korteojan uomaan noin kaksisataa metriä padon alapuolella. Rakennelma poistaa vedessä olevia ravinteita hyvin. Typen liukoiset fraktiot vähenevät jopa 60 – 70 prosentilla.
Korteojan pato peruskorjauksen jälkeen. Vesi on laskettu talveksi normaalia käyttötilannetta alemmaksi, jotta vältettäisiin alempana sijaitsevan Heikkisentien routavaurioita.
Kalamäessä oli tunnelmaa
Vesienhoitoyhdistys osallistui Jäälin Nuorten Yö -tapahtumaan valaisemalla Kalamäkeen johtavan reitin ulkotulilla ja tarjoamalla makkaraa, mehua ja kahvia Kalamäen laavulla. Monitoimitalolla näytetyn elokuvan jälkeen nuoret jalkautuivat maastoon sijoitetuille tehtävärasteille pieninä ryhminä. Kalamäessä kävi noin viisikymmentä nuorta. Vesienhoitoyhdistyksen tarjoilupisteen lisäksi Kalamäessä oli 4H-yhdistyksen rastipiste, jossa mm. tunnistettiin elämiä ja annettiin opastusta jokamiehen oikeuksista. Tapahtuman järjestämiseen osallistui useita jääliläisiä toimijoita.
Toinen kosteikkoalue Näppärinkankaan kaavaan
Vesienhoitoyhdistys ilmaisi Näppärinkankaan kaavan luonnosvaiheessa perustellun näkemyksensä siitä, että kaavaluonnokseen varattu kosteikkoalue tuli sijoittaa Leppiojan uoman kohdalle, jotta maan kaivua vältettäsiin. Koska alue on mustaliuskevyöhykkeen vaikutusaluetta, kaivamisesta todennäköisesti aiheutuisi raudan kulkeutumista vesistöön. Nyt yhdyskuntalautakunnan käsittelyssä ollut kaavaehdotus sisältää toisen kosteikkoalueen yhdistyksen esittämään kohtaan.
Jäälinjärvestä puhuttiin Helsingissä
Helsingin musiikkitalossa on parhaillaan menossa puumateriaalin käyttöä vesistökunnostuksessa koskeva seminaari (”Puupuhdistamot maa- ja metsätalouden vesienhallinnassa”). Yhtenä aiheena on Jäälin RautaVirta -tutkimus, jota esittelee tutkimuksen tekijä, väitöskirjatutkija Markus Saari Oulun yliopistosta. Markus esitteli hyvin Jäälin rautailmiön ja tutkimuskokonaisuuteen liittyvät asiat. Puunippujen vaikutus raudan pidättymiseen on varsin pieni, mutta toisaalta Kalamäen tutkimuskohde ei ole siltä kannalta optimaalinen. Puunipuillla voi olla luontevia sijoituskohteita pienemmissä ojissa valuma-alueen eri osissa.
Puuaineksen käytöstä on yleisesti saatu jopa hämmästyttävän hyviä tuloksia ravinteiden pidättäjänä ja vesisekosysteemin monimuotoisuuden lisääjänä.
Seminaarin striimaus on katsottavissa pari viikkoa tilaisuuden jälkeen osoitteesta https://vimeo.com/event/2396826.
Jäälinjärven valuma-alueen virtausverkko mallinnettu
Jäälinjärveen valuvien vesien virtausreitit on selvitetty mallinnuksen avulla. Mallinnus on Katri Ollilan Oulun yliopistoon tekemä diplomityö. Mallinnuksen pohjana on Maanmittauslaitoksen laserkeilaukseen perustuva korkeusmalli, jossa maanpinnan korkeus on mitattu 2×2 metrin ruuduissa 30 sentin tarkkuudella. Tämä aineisto kertoo maaston kaltevuuden. Tähän malliin on lisätty uomaverkosto metsäojat mukaan lukien. Tiet ja rummut on käsitelty erikseen. Varmennukset ja epäselvät kohdat on tarkistettu maastossa. Uomaverkostosta voidaan valita mikä tahansa piste ja katsoa, miltä alueelta siihen tulee vesiä. Ns. uomaoptimoitu malli osoittaa myös, että valuma-alueen rajat ja virtausreitit ovat monin paikoin muuttuneet metsäojitusten seuraksena.
Työ on osa Oulun yliopiston RautaVirta -tutkimusta. Kun mittavan vesianalyysiaineiston perusteella on tiedossa, missä uomaverkoston osissa tai kohdissa rautaa on ertyisen paljon, malli antaa hyvät mahdollisuudet tarkastella, millaisilla vedenjohtamisratkasuilla haitallisia muutoksia olisi mahdollista vähentää.
Katri Ollilan diplomityö on ladattavissa täältä: nbnfioulu-202209203429.pdf
Suuri joukko metsätalousasiantuntijoita tutustui Jäälin vesienhoitoon
Neljätoista metsänhoitoyhdistysen edustajaa kävi MTK:n Markku Ekdahlin johdolla tutustumassa Jäälin vesienhoitoyhdistyksen toimintaan. Vieraat tulivat Oulun Seudun, Iin, Yli-Iin ja Kiimingin (Oulu -Kiiminki) metsänhoitohdistyksistä. Tapaamisessa keskusteltiin paljon Jäälin massiivisesta rautailmiöstä, jossa keskeinen sija on metsätalouden kuivatustoimenpiteillä. Käytettävissä on paljon uutta tietoa ja uusia työkaluja, joilla voisi olla mahdollista vaikuttaa raudan kulkeutumiseen. Näitä mahdollisuuksia arvioitiin eri näkökulmista, myös talouden kannalta. Yhdistys haluaa tähdentää, että tavoitteena on löytää toimintamalleja, joilla metsätalouden tuotto voitaisiin ylläpitää mutta vesistövaikutuksia samalla vähentää.
Raudan kulketuminen on Jäälissä erityisen voimakasta siksi, että alueella sijaitsee mustaliuskevyöhykkeitä. Jääkauden pyörteissä myös moreeneihin on sekoittunut mustaliuskeainesta. Perimmiltään ongelmia aiheuttaa mustaliuskeen rikki. Hapettumisen seurauksena muodostuu rikkihappoa, joka liuottaa maaperässä olevia metalleja.
Vesienhoitotoimikunta kokoontui
Jäälin vesistökunnostuksen alkuvaiheessa perustettu Kiimingin – Jäälin vesienhoitotoimikunta kokoontui kahden vuoden tauon jälkeen. Toimikunta sai tilannekatsauksen Jäälin vesienhoitotoimenpiteistä ja Jäälinjärven tilasta. Erityisesti paneuduttiin rautakysymykseen, josta Oulun yliopisto tekee parhaillaan tutkimusta yhteistyössä yhdistyksen kanssa. Toimikunta piti arvokkaana sitä, että yhdistys on nostanut rautaongelman esille ja tutkimusaiheeksi. Yhdistyksen koko toiminnan ajan jatkuneen veden laadun tarkkailun keventämiseen saatiin evästystä. Tärkeänä pidettiin, että yhdistys saisi aikaan toimivan vuoropuhelun valmuma-alueen maanomistajien kanssa metsätaloustoimien kehittämiseksi niin, että vesistövaikutukset vähenisivät. Tästä olisi mahdollista kehittää toimintamalli, jota sovellettaisiin myös muualla.
Toimikuntaan kuuluu edustajia ELY-keskuksesta, Metsäkeskuksesta, Oulun yliopistosta, Oulun kaupungilta, Oulun seudun ympäristötoimesta, Suomen ympäristökeskuksesta sekä Kiimingin jakokunnasta.
Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistys ry 