Oulun yliopiston ympäristötekniikan laitokselle tehdyssä Joonas Määtän diplomityössä on ansiokkaasti tarkasteltu raudan kulkeutumista maaperästä vesistöön. Työstä käy ilmi, että raudan esiintyminen eri olomuodoissaan on erittäin monimutkainen ilmiö. Prosessina raudan mobilisoituminen voi olla joko kemiallinen tai mikrobiologinen ilmiö. Näiden vaihtoehtoisten prosessien esiintyminen riippuu monista ympäristöolosuhteista, jotka alati vaihtelevat. Lisäksi nämä prosessit linkittyvät toisiinsa. Olennainen muuttuja ilmiöiden kannalta on pohjavedenpinnan taso ja vaihtelu turvemailla.

Työssä on otettu vesinäytteitä jokseenkin koko Kalimenjoen valuma-alueelta. Eri alueilta saadut tulokset poikkeavat jonkin verran toisistaan, mutta dramaattisia eroja ei ole. Tulokset vastaavat hyvin niitä havaintoja, joita Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistys on tehnyt lähes kymmenen vuoden kuluessa. Diplomityön voit ladata täältä: Määttä diplomityö Kalimenjoen rautakulkeuma  

Jäälinjärven tila on kunnostuksen myötä parantunut, mutta raudan kulkeutumista järveen ei ole saatu riittävästi hallintaan. Sen vuoksi Jäälinjärven kaakkoispäähän aletaan rakentaa ns. Järviallasta, kun jää kestää liikkumisen ja työskentelyn alueella. Tulovesien viipymä Järvialtaassa on tavanomaisilla kesävirtaamilla useita vuorokausia. Tämän arvioidaan tehostavan merkittävästi kiintoaineen pidättymistä alueelle.