Rakenteet ja asennus

Koealtaita on neljä ja niiden pohjapinta-ala on kaksi neliömetriä. Altaat on kiinnitetty järven pohjaan ankkuroituun lauttaan joustavasti. Altaat ovat pohjasta pintaan ulottuvia sylintereitä. Ne muodostuvat ala- ja yläpään tukirenkaista ja niiden väliin kiinnitetystä muovisukasta. Muovi on elintarvikelaatua.  Altaiden syvyys on noin 2,5 metriä, mikä edustaa melko laajan alueen syvyyttä Jäälinjärvessä. Koepaikka on noin sadan metrin päässä Onkiniemen kärjestä.

Altaat asennettiin järveen 24.6. heikon tuulen vallitessa. Rakenteet ja asennustekniikka oli etukäteen hyvin valmisteltu eikä asentamisessa ollut merkittäviä ongelmia. Muovisukka oli kiinnitetty etukäteen alatukirenkaaseen, ja yläpäää katkaistiin ja kiinitettiin kelluvaan ylätukirenkaaseen sen jälkeen, kun altaan alapää oli laskettu paikalleen ja altaan korkeus oli selvillä. Merkittävä hankaluus oli muovisukan riittävä täyttyminen niin, että seinämät saataisiin suoriksi ja tilavuus oikeaksi. Tilanteen korjaamiseksi altaisiin lisättiin runsaasti vettä. Tämä ei kuitenkaan olennaisesti asiaa korjannut. Asia saattaa vaikuttaa kokeen tuloksiin; riskinä on pohjan huuhtoutuminen, jos lisätty vesi on poistunut pohjasedimentin kautta.  Kaikkia altaita on käsitelty kutakuinkin samalla tavalla, joten merkittäviä keskinäisiä eroja ei pitäisi olla.  Lautalle on rakennettu osittain altaiden päälle johtavat kulkusillat näytteenottoa varten.

Tuuli rikkoi 2.7. lintuverkon ripustuksen heiveröiset rimarakenteet. Oletus, ettei tuuli tarkkusisi harvaan verkkoon, osoittautui vääräksi. Ripustus korjattiin saman tien. Erityisen kovia tuulia tai ukkosmyrskyjä uusittukaan rakenne ei kestä. Verkkoa täydennettiin vielä 6.7. niin, etteivät linnut pääse altaille myöskään lautalta kulkusiltoja pitkin.

Koejärjestely käy ilmi täältä: Allaskokeen järjestely

Kokeet

Koe alkoi 4.7. sillä, että altaista ja järvestä otettiin näytteet sen varmistamiseksi, ettei altaiden ja järven välillä ole merkittäviä eroja. Phoslock-niminen kemikaali lisättiin kahteen altaaseen 5.7. Suomen ympäristökeskuksen ohjeen mukaan annostelu oli 1 kg/neliömetri eli 2 kg allasta kohti. Phoslock on rakeista ainetta, joka vettä saatuaan muuttuu savimaiseksi. ”Asennus” altaaseen on helppoa runsaaseen veteen laimennettuna. Altaan vettä hämmennettiin vielä sen varmistamiseksi, että kemikaali jakaantuu tasaisesti koko altaan pinta-alalle.  Phoslockin tarkoitus on sitoa pohjalla olevat ravinteet niin, etteivät ne sekoitu ja liukene uudelleen veteen.

Kahdesta Phoslockilla käsitellyistä altaista (altaat nro 2 ja 3) toiseen (allas nro 3)  on siirretty särkiä.  Yhdessaä altaassa (allas nro 4) on pelkästään särjet ja yhdessä (allas nro 1) ei mitään. Altaiden vettä, ravinteita ja eliöstöä – erityisesti limalevää –  seurataan viikoittain noin neljän viikon ajan. Mikäli vesi ja eliöt käyttäytyvät altaissa eri tavoin, tuloksesta voidaan tehdä päätelmiä siitä, olisiko Phoslock-käsittelyllä tai särkikalojen määrän vähentämisellä merkitystä järven tilaan ja virkistyskäyttöön

Phoslockin aihettama samentuma oli voimakasta vielä pari viikkoa käsittelyn jälkeen. Näkösyvyys käsitellyissä altaissa oli noin 50 senttiä, kun se muissa altaissa ja järvessä oli runsas metri ja järvessä 90 senttiä. Runsaan kahden viikon jälkeen näkösyvyys yllättävästi kasvoi käsitellyissä altaissa kutakuinkin samaksi kuin järvessä.

”Elämän” lisäämiseksi altaisiin siirrettiin 12.7. kymmenen lumpeenlehteä kuhinkin. Lehtien mukana altaisiin siirtyi pieneliöstöä. Hypoteesi on, että eliöstö runsastuu niissä altaissa, missä ei ole kaloja.

Kaloja siirrettiin 20.7. altaisiin nrot 3 ja 4. Kumpaankin altaaseen siirrettiin kahdeksan särkeä, yhteeensä 60 grammaa per allas. Määrä vastaa 300 kg kalaa/hehtaari. Seurannassa kiinnostavaa on, millä tavalla kalat vaikuttavat altaiden ravintoketjuun.  Phoslockilla käsitellyssä altaassa ensimmäisen viikon aikana lähes kaikki kalat kuolivat. Käsittelemättömässä altaassa kuoli samalla ajanjaksolla kaksi kalaa. Kuolemat ovat jatkuneet koko kokeen ajan. Kuolleiden tilalle on siirretty uudet sitä mukaa kuin kuolleita on havaittu. Kokeen päättyessä 13.8. Phoslock-altaassa oli kuollut yhteensä 33 kalaa ja käsittelemättömässä altaassa 7.  Kuolinsyy ei ole selvillä. Kuolemat vähenivät rankkojen sateiden ja sään viilenemisen jälkeen.

Näillä näkymin viimeiset näytteet otettiin 13. elokuuta. Altaat pidetään järvessä vielä jonkin aikaa, joten lisänäytteet ovat vielä mahdollisia tarvittaessa. Myös kaloja pidetään altaissa vielä jonkin aikaa ja yritetään löytää ”tuore” vainaja Eviran tutkittavaksi.

Mittaus- ja analyysituloksia voi tarkastella täältä: MIttaus- ja analyysitulokset  ja Planktontutkimusten yhteenveto

Tutkimuksen käytännön kysymyksissä on opastanut vanhempi tutkija, järvikunnostuksen asiantuntija Ilkka Sammalkorpi Suomen ympäristökeskuksesta. Hän vieraili Jäälissä maanantaina 2. heinäkuuta. Sammalkorpi piti koejärjestelyjä toimivina. Sammalkorpi seurasi koetta aktiivisesti myös lomansa aikana.  Hänen lisäkseen useat vesitutkijat käyvät asiasta meilinvaihtoa. Phoslockia ei ole paljonkaan käytetty ruskeissa humusvesissä, ja sen vuoksi tulokset kiinnostavat tutkijoita erityisesti.

Allaskokeen tulosten lopullinen tulkinta viivästyi erityisesti siksi, että plaktonnäytteiden tutkiminen siirtyi myöhäissyksyyn. Tulkinnat julkaistiin Jäälinjärvi-semiaarissa 13.11.2012. Artikkeli ja aineistot on julkaistu tällä sivustolla 18.11.2012 otsikolla ”Allaskokeen tulokset hämmentävät”.